Kotona ollaan

Noniin, nyt sitä ollaan viimesen kerran lomilla alokkaana, sillä ens perjantaina on vala ja sillon ylenen matruusiksi. Itsehän pidän siis laivakokin paikkaa jo 100% varmana joten aika kova pettymys on jonsen siihen pestiin pääse.

Edellinen kaksi viikkoa oli täysin perseestä.
Aluksi oli heti kuuluisa Kiikalan alokasleiri josta olin kuullu jo entuudesaankin paljon paskaa, mutta yllätyksekseni paikka olikin jopa paskempi mitä huhut kertoivat. Pari faktaa Kiikalasta tuntui ainakin pitävän paikkansa nimittäin Kiikalassa todellakin sataa aina ja toisekseen siellä ei näe mitään eläimiä. Ainoa eläin, jonka viiden päivän aikana näin oli korppi eli kuoleman lintu ja mikä hauskinta huhujen mukaan kuolema asuu Kiikalassa joten näyttäytyipä sitten sekin.
Eniten hajotti se pirun vesisade ja ryömiminen. Ensin ryömittiin litimärissä vaatteissa suunnilleen 400 metriä ja kun se ei kuulemma sujunut tarpeeksi rivakasti haettiin motivaatiota ja ryömittiin jyrkkää rinnettä ylöspäin. Aina ku yritti liikkua eteen niin märkä maa vaan petti alla ja valui alaspäin. Kun rinne oli vaivoin päästy ylös niin ruvettiin liikkumaan syöksyen eteenpäin, eli otettiin aina kolme askelta jonka jälkeen syöksyttiin maihin. Jos otti useamman ku kolme askelta joutui palaamaan 20 metriä taakse.
Viimesen yön sotaharjotuksessa mulla kävi edes kohtuu hyvä tuuri. Aina kun tuli hälytyksiä stuin olemaan vartiossa, eli suomeksi sanottuna jouduin liikkumaan hyvin vähän tai sitten en ollenkaan. Koko leirin aikana unta kertyi palloon n. 3,5 tuntia joten aika väsynyttä porukkaa lähti kohti Upinniemeä takasin.
Upinniemessä nukuttiin vielä ennen kasarmille pääsyä pari yötä teltassa kun vuorossa oli ampumaleiri ja taisteluammunnat. Kahen päivän aikana ammuttiin taistelijaparin kanssa puolustusammunta (poterosta ammutaan maasta nousevia maalitauluja) sekä hyökkäysammunta (ryömitään & syöksytään mettäs ja ammutaan nousevia maalitauluja) molemmat kahdesti. Mielestäni nämä ammunnat meni ihan nappiin multa ja taistelijaparilta joten sikäli voi olla tyytyväinen.
Ampumaleirin jälkeen kasarmille paluu oli kyllä yhtä juhlaa kun pääsi viikon tauon jälkeen peseytymään ja syömään kunnolla. Kiikalaan ei todellakaan tule ikävä. Oli aika helvetin paska paikka mutta se fiilis ku sieltä pääsi pois oli kyllä jotain niin uskomatonta että tuskin semmosta tulee ihan äkkiä kokemaan. Meidän alikersantitki muute sano, että meidän alokaskiikala oli rankempi mitä niillä oli ollu.

Sotilaan perustutkinto tuli myöskin suoritettua ja sekin onnistui mielestäni hyvin. Yhden ihan älyttömän huolimattomuusvirheen tein kun unohdohdin kertasingolla ammuttaessa tarkistaa takavaara-alueen ja tokihan tämän muistin välittömästi kun olin laukassu singon. Ensiapu rasti meni myös päin persettä. Tosin niin meni kaikilla muillakin, sillä siinä vaadittiin asioita joita meille ei olla opetettu.
Amputaitotestiin en voi olla missään nimessä tyytyväinen. Sain ainoastaan 9 laukausta tauluun 12:sta. Pettynyt siis olen tähän.
Loppuviikosta oli vielä vaellusmarssi ja se oli alokaskauden viimenen rypistys. Kahen päivän aikana marssittiin n. 30 km ja matka sisälsi myös vesistönylityksen. Kävi hyvä säkä että sadetta ei näinä kahtena päivänä saatu niskaan mutta perjantaina astuin jotenki huonosti jonku kiven päälle ja muutama varvas taittu aika ilkeästi. Nyt kipu on säteilly koko jalkapöytään ja kävely on aika tuskaista mutta eiköhän tuo tästä tokene.

Huomenna sitä pitäis jo palata takasi Upinniemeen joten tämä loma on jo kohta ohi vaikka vasta se alkoi. Koko ens viikko sisältää sulkeisia, sulkeisia, sulkeisia, sulkeisia, hiukan suunnistusta, ehkä vähän jalkapalloa, niin ja mainitsinko jo sulkeiset ja saattaapa väliin mahtua myös jotku sulkeiset. Eli ens perjantaina olevaa valaa harjotellaan aika ankarasti ja se palkitaan sitte ens viikonloppuna pidennetyllä viikonloppuvapaalla joka kestää maanantaihin saakka.
Nyt muihin toimiin, MARS.


Mieliala:

=)