Näin se on sitten 270 vuorokautta kulunu ja reservissä ollaan!
Onnelliset ja hilpeät on fiilikset, mutta rehellinen ollakseni kyllä tää vähän haikeeltakin tuntuu.
Eilen illalla oli meillä kotiutusjuhla -ensimmäinen laatuaan Upinniemessä- siellä oli sitte Myllyrinteen Villeki oikeen saatu esiintymään ja sotilaskori tarjos syötävää ja juotavaa. Hienoa huolta piti siis valtio pojistaan viimeseen saakka!
Paskin kokemus intissä oli kyllä ehdottomasti se, kun Kiikalan taisteluharjotuksessa ennen hyökkäystaisteluun lähtöä ruokailtiin. Tai siis kaikki muut ruokaili, sillä mut unohdettiin vartioon sillon ja ku mut sieltä vapautettiin oli ruoka jo kerätty pois. Tähän ku vielä lisää sen että aamupalan aikaan ehdin syödä puolikkaan banaanin ennen ku alko tulemaan epäsuoraa tulta ja aamupala jäi siihen. Toisin sanoen sen hyökkäystaistelun (n. 40h) elin syömällä puolikkaan banaanin.
Paras muisto on kyllä sitte puolestaan ehdottomasti tää laivapalvelus ja se, että todellaki sai armeija-aikana tehdä sitä mitä itte osaa ja ennen kaikkea halus.
Mutta mitäpä tähän suurempi vuodatuksia latelemaan, sillä tosiasia on se, että:
OHI ON 270 VRK!
Päiväkirja vaikenee, lopullisesti!
3 kommenttia:
Onnea! Nopeasti kului yhdeksän kuukautta.
Joo, Nopeesti män 9kk.. Onneks olkoon vaan! Häh, joutuuks tän sivun nyt poistamaan kirjanmerkeistä.. ;( Ps. Älä hävitä tätä päiväkirjaa, sääkin viel joskus haluut muistella inttiaikoja, palaat lukemaan näitä kirjotuksia ja toteet: "Siel oli oikeestaan ihan kivaa!" :D
KöPä69 Kiittää ja kumartaa Saken suuntaan. Mukava oli lukea.. Ja ne kuvat! <3
Juu ei olla sivua hävittämässä, vaikkakin kirjotukset löytyy kyllä myös paperimuodossa iteltä.
Kiva että oli mukava lueskella, vaikka alkuperänen lupaukseni jokasen palveluspäivän raportoinnista ei tapahtunutkaan. Laivapalveluksessa vaan oli niin paljon samanlaisia päiviä, että tylsäksi olis käyny tämän lukeminen...
Lähetä kommentti