Täällä ollaan

Vittu mitä paskaa jos suoraa sanotaan.
Kyllä sitä haikeena katteli bussin ikkunasta ku ne tallusteli vapaana pitkin katuja. Ikinä ei oo tuntunu näin paskalta!

Mieliala:

=.(

Jälleen takasi

Jaa-a, tänään se on sitten taas vaivauduttava lähtemään takasin kohti Upinniemeä.
Seuraavat lomat onki sitte vasta kahden viikon päästä, mutta mikä mukavinta, ainakin huhujen mukaan sen jälkeen lomat rupeaa pyörimään viikon välein tällä nyt alkavalla J-kaudella joka kestää 5 viikkoa. Tuon viiden viikon jälkeen matka käykin sitten kohti laivaa. Mikä tuo laiva omalla kohdallani on, sitä ei vielä tiedä kukaan.
Milloinkaan ei oo takasi lähteminen tuntunu näin vastenmieliseltä ku tänään, mutta pakkohan se vaan on taas palvelukseen palata.
Jäljellähän ei toki oo enää ku 214 aamua, joten sikäli huoli pois. Täältä tullaan reservi!


Mieliala:

=(

1. Komppania on nyt sitten uusi koti

Niin se vaan on nyt sitten taaksejäänyttä elämää tuo 3. Komppaniassa palveleminen.
Eilen siis tapahtui muutto 1. Komppaniaan ja tämä rulianssi alkoi kello 4.00 aamulla yksikön siivoamisella. Kun siivoukset oli saatu tehtyä, makoiltiin vaan joku 1,5 tuntia, eli herätys noin aikasin oli täysin turha, mutta minkäs teet kun yksikköupseeri jotain kivaa keksii niin sillon se keksii.
Kun oltiin aamupalalla käyty, niin sitten alkoi varsinaiset muuttotoimenpiteet.
Ensiksi kannettiin edellisenä iltana pakkaamamme pyykkisäkit pihalle ja tämän jälkeen haimme vielä aseet sisältä ja näin oli viimeisen kerran astuttu ulos rakkaan Merikasarmin tiloista.
Seuraavaksi kannettiin säkit uuteen komppaniaan. Matka ei aivan lyhyt ollut kävellä niiden säkkien kanssa, mutta kyllä se sinne vaan kaivettua saatiin ja sitten alkoikin jälleen kerran kaappien kuntoon laitto. Kuinka ollakaan, uudessa komppaniassa oli kaapin suhteen aivan eri säännöt mitä eillä oli ennen ja kaappi täytyi siis laittaa ihan eri järjestykseen.
Päivän aikana pidettiin vielä aina niin mukavia järjestäytymisharjoituksia. Suomeksi sanottuna siis juostiin pihalle ja sisään aika helvetin monta kertaa peräkkäin.
Fiilis oli päivän aikana tasan samanlainen, mitä se oli pari kuukautta sitten kun ensimmäistä kertaa Upinniemeen saavuin ja voin sanoa että se fiilis ei todellakaan ollut mikään maailman paras.
Ikävä 3. Komppaniaan on suunnaton, vaikka kuri siellä kuulemma onkin koko niemen kovinta.
Kurista mieleeni tulikin, että Isosaaresta eilen Upinniemeen saapuneet ne vasta hajalla olivatkin. Kuri siis todellakin on Upinniemessä täysin eri sfääreissä mitä muualla.
No, nyt sitä ollaan lomalla, joten:


=)

Huomenna 1. Komppaniaan

Jos oli tiistaina rento päivä, niin keskiviikkona oli erittäin rento. Yks ainoa oppitunti oli ja muuten vaan makoiltiin.
Tänään oli joku kansalaiskasvatus joka oli sinänsä aivan turha.
Huomenna sitte siirrytään uusiin paikkoihin ja pääsee taas kantamaan pyykkisäkkiä ja tällä kertaa
hiukan pidempi matka.
Tänään on vituttanu aika raakasti koko päivän eräiden joukkuetovereiden sekä mukavan sateessa seisomisen johdosta.

Mieliala:

=(

Rennohko päivä

Nyt on sitte toistaseksi viimenen varustarkastus suoritettu ja ylläri ylläri mitään ei ollu ittekseen loman aikana kaapista lähteny kävelemään.
Tämän lisäksi oltiin seuraamassa komppanian välisiä kilpailuita joten ihan kohtuu rennosta
päivästä oli kyse. Illalla selvis myös, että viikonloppuna lomille. On se huikeeta!

Lomilta, mars

Ah, jälleen se on aika palata viihtyisälle Merikasarmille.
Kyllähän tää pidennetty viikonloppuvapaa hieman pidemmältä tosiaan tuntui, mutta nopeasti se silti meni.
Seuraavista lomista ei sitte ookkaan tietoa. Ehkä se on ens viikonloppuna, ehkä ei.
Joka tapauksessa, kirjoittelemisiin.

Mieliala:

=|

Alokaskausi lusittuna

Kuten on tullu jo edelläki todettua, niin nyt se alokaskausi on sitten ohi.
Täytyy myöntää, että tuo aika on kulunut varsin nopeasti, kuitenkin 7 viikkoa ollaan nyt palveluksesta suoritettu.
Tähän kirjoitukseen ajattelin koota alokaskauden paskimmat/parhaimmat kokemukset ja aloitetaan niiden keruu enempiä höpisemättä ja listataan vaikka ensimmäiseksi kammottavimmat kokemukset.

Ensimmäisenä on pakko mainita Kiikalan alokasleiri. Leiri ei ollut todellakaan niin paha, mitä hurjimmat huhut etukäteen kertoivat, sillä se oli paljon pahempi. Koko viiden päivän ajan tuli vettä ku sieltä kuuluisasta esterin takapuolesta ja meno oli muutenkin täydellisesti perseestä. Kiikalaan en tule enää vapaaehtoisesti astumaan koskaan. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että Kiikalan jälkeen oli heti ampumaleiri, eli telttojen kanssa siirryttiin vain paikasta A paikkaan B eikä välissä ollut peseytymis yms. mahdollisuuksia.
Lisää paskoja kokemuksia on tuottanut ampumaradalla siirtyminen. Itse ampuminen on ollut ihan ok puuhaa, mutta ampuradalla siirrytään aina muodossa marssien ja tahti ei ole todellakaan hiljaisimmasta päästä. Ampumaradalta takaisin palataan yleensä julkisia kulkuneuvoja käyttäen, mikä tarkoittaa metroa. Metro on "kulkuväline", jossa muodossa otetaan edessä olevan repusta kiinni ja lähdetään juoksuun. Mikäli muoto katkeaa, palataan katkennut osa hakemaan sieltä missä se katketi tai sitten odotellaan kyykyssä 90 asteen kulmassa, että katkennut osa on saanut muodon pääjoukon kiinni.
Varustetarkastukset on sitte yks asia, jotka hajottaa aina ja kunnolla. Hyvä esimerkki näistä saatiin viime torstaina, kun ensin oltiin keskiviikkona kaks tuntia särmätty kaappeja, koska omaiset tulee niitä perjantaina pällistelemään. No, vielä mitä. Torstaina kaapin sisältö kärrättiin ulos ja siinä meni se kaappijärjestys. Näitä tarkastuksia on vieläpä kohtuu usein.
Aamuherätykset on neljäs asia, joka ei ole niin positiivisesti jäänyt mieleen. Muinaisessa siviilielämässä tuli helposti nukuttua sinne kahteen-kolmeen, mutta herätys kello 05.50 aamulla ei tule multa luonnistumaan ikinä, ei ikinä.

Jätetään pikkuhiljaa negatiiviset asiat taakse ja siirrytään positiivisiin asioihin. Kiikalan leiriltä paluu kasarmille oli kyllä jotain uskomattoman hienoa. Pääsi viikon tauon jälkeen suihkuun, tarpeet sai suorittaa mettän sijaan posliiniastialle ja ruokailua sai harrastaa sisätiloissa vailla sadetta. Leirin jälkeen kyllä oppi arvostamaan kasarmielämää täysin eri tavalla, mitä ennen leirille lähtöä.
Suojelupäivä jäi myöskin hienona kokemuksena mieleen ja erityisesti kaasunaamarin pitävyystesti. Testin jälkeen sai mennä haistelemaan kyynelkaasua ilman naamaria ja tämä oli varmasti elämäni ainoa tilaisuus jolloin moista voi kokeilla, siitä jäi hyvä muisto.
Varsin hieno fiilis valtasi mielen myös, kun sai 100% varmasti tietää, että haave laivakokin pestistä tulee toteutumaan. Alusta saakkahan tämä oli sanoisinko noin 99% varmaa, mutta sen oon saanu jo oppia, että mitään asiaa ei saa pitää täysin varmana, ennen kuin asia todellakin on lukkoon lyöty.
Muutenkin on aikaajoin ollu erittäin hauskaa. Varsinki tuvassa ollaan monena iltana naurettu niin paljo, että en muista koska olisin niin paljo nauranu. Hyvä henki on meill ollu tuvas ja se onki mielestäni erittäin tärkeää. Harmi vaan, että enää tämä tupa on pystyssä viikon verran ja sitten me kaikki siirrytään kohti uusia haasteita.

Ens viikko meillä lienee aika leppoinen. Tiistaina ja keskiviikkona kalenteriin on merkattu joukkueiden välinen jalkapalloturnaus ja muuten viikko on varattu uusiin palveluspaikkoihin siirtymiseen. Itse en vielä tiedä uutta "kotiani", mutta eiköhän sekin sieltä selvinne piakkoin.
Seuraavista lomista ei ole vielä tietoa, mutta uskoisin niiden viimeistään kahden viikon päästä olevan. Saattavat ne toki olla jo heti ens viikollakin, mutta kun ei asiaa tiedä nii en sano mitään.

Laitetaas tähän loppuun vielä pienet tilastot siitä, paljonko taistelua on jäljellä.

TJ 221 (82%)


Mieliala:

=)

Vala ohitse

Nyt sitä on sitten vala suoritettu ja ensimmäästä kertaa ollaan matruusina lomilla. Tälläkertaa loma on jopa hiukan pidempi, sillä takasin pitää palata vasta maanantaina. Tähän en ny jaksa paljo enempää löpistä, sillä taas on vedetty viikon verran semmoosilla neljän, maksimissaan viiden tunnin yöunilla etiäppäin joten hiukan silmäluomet rupeaa jo painamaan. TJ-luku romahti muuten heti kerralla 92 aamulla kun laivakokin pesti varmistui. Nyt TJ on vaivaiset 223 aamua. Ei oo enää paljoo. Nyt nukkumaan.


Mieliala:

=|

Kokki on kuningas

Nyt on sitte varmaa että laivakokiksi käy tieni ja hyvä niin sillä sen vuoksihan Upinniemeen lähdin. Tuli aika hyvä fiilis kun tämän asian sai 100% varmasti tietää.
Huomenna on siis vala ja matruusi musta leivotaan. Tänään ollaan mm. kerätty joka ikinen käpy maasta pois, sillä ne kuuluu puihin ei maahan. Sama homma tehtiin tietysti havunneulasille ja ihan pienillekki puunoksille.
HUOMENNA LOMILLE, JOUKKUE!

Mieliala:

=)

Jatkoa edelliseen

En voi ymmärtää kuinka vaikeeta on laittaa koko kaapin sisältö kerralla säkkiin ja kantaa ulos. Eipä siinä, olipa joku onnistunu kadottamaan kokonaan tyynynliinan ja sitä nyt ei ainakaan pysty ymmärtämään. Tämä päivä kyllä vitutti aika rankasti mutta nyt on enää kaks päivää niin pääsee lomille.

Mieliala:

=(

Taa yks päivä paketissa

En sitten mihinkään veksiin raaskinu tänäänkään lähteä. Aihetta olis ehkä ollu, mutta sama se on siviilissäki että pää saa olla kainalos ennen ku lääkärille suostun menemään.
Tänään nähtiin taas yks intin hienous. Eilen särmättiin kaappeja kaks tuntia kuntoon ja tänään kannettiin kaikki tavarat pihalle ja tarkastettiin puutteet. Bonuksena aina ku joku haki erikseen jotain tavaraa sisältä muut juoksi erään määritellyn puun ympäri.

Jälleen sulkeisia

Tänään oli aika lepposa päivä. Heti aamusta oli sulkeiset ja niiden jälkeen oikeastaan vain siivottiin. Perustutkinnon pisteet saatiin myös tietää ja ne oli niin hyvät että tuloksena oli kuntoisuusloma. Jalka meni tänään entistä pahempaan kuntoon ja huomenna taitaa olla eka varuskuntasairaalareissu edessä.

Mieliala:

=|

Sulkeiset alkoi

Tänään ne sitten alkoi, nimittäin tällä viikolla joka päivä pidettävät sulkeiset, hienommalta nimeltään sulkeisjärjestysharjoitukset.
Sulkeisten lisäksi käytiin viimesen kerran suunnistamassa ja koska vapaa aikaa täällä ei millään voida antaa niin kolme kertaa on tänään siivottukin. Myös tervehtimistä on opeteltu ja tämäkin on jo opittu tyyliin ekana päivänä.
Huomenna saan tietää paljoko kilahti pisteitä sotilaan perustutkinnosta.

Mieliala:

=|

Lomilta paluu

Jälleen on yhdet lomat käytetty ja nopeastihan ne taas meni. Oikeastaan käväsin kotona vaan nukkumassa yhden yön, mutta kyllähän tämmönen pienempikin vierailu kotona hiukan rentoutti. Ens viikolla sitte lomilla jälleen ja sillon hieman pidemmän kaavan mukaan kun loma alkaa perjantaina ja päättyy vasta maanantaina. Ensimmäästä kertaa oon nyt myös ainoastaan viikon kiinni, joten toivon tuonkin ajan tuntuvan huomattavasti lyhyemmältä kuin nämä kaksiviikkoisjaksot joihin on jo tottunut. TJ-luku myös vähenee jo uhkavaasti, sen ollessa enää ainoastaan 320 aamua. Ei muuta kuin komennuskassin pakkaukseen, mars.



Mieliala:

=|

Kotona ollaan

Noniin, nyt sitä ollaan viimesen kerran lomilla alokkaana, sillä ens perjantaina on vala ja sillon ylenen matruusiksi. Itsehän pidän siis laivakokin paikkaa jo 100% varmana joten aika kova pettymys on jonsen siihen pestiin pääse.

Edellinen kaksi viikkoa oli täysin perseestä.
Aluksi oli heti kuuluisa Kiikalan alokasleiri josta olin kuullu jo entuudesaankin paljon paskaa, mutta yllätyksekseni paikka olikin jopa paskempi mitä huhut kertoivat. Pari faktaa Kiikalasta tuntui ainakin pitävän paikkansa nimittäin Kiikalassa todellakin sataa aina ja toisekseen siellä ei näe mitään eläimiä. Ainoa eläin, jonka viiden päivän aikana näin oli korppi eli kuoleman lintu ja mikä hauskinta huhujen mukaan kuolema asuu Kiikalassa joten näyttäytyipä sitten sekin.
Eniten hajotti se pirun vesisade ja ryömiminen. Ensin ryömittiin litimärissä vaatteissa suunnilleen 400 metriä ja kun se ei kuulemma sujunut tarpeeksi rivakasti haettiin motivaatiota ja ryömittiin jyrkkää rinnettä ylöspäin. Aina ku yritti liikkua eteen niin märkä maa vaan petti alla ja valui alaspäin. Kun rinne oli vaivoin päästy ylös niin ruvettiin liikkumaan syöksyen eteenpäin, eli otettiin aina kolme askelta jonka jälkeen syöksyttiin maihin. Jos otti useamman ku kolme askelta joutui palaamaan 20 metriä taakse.
Viimesen yön sotaharjotuksessa mulla kävi edes kohtuu hyvä tuuri. Aina kun tuli hälytyksiä stuin olemaan vartiossa, eli suomeksi sanottuna jouduin liikkumaan hyvin vähän tai sitten en ollenkaan. Koko leirin aikana unta kertyi palloon n. 3,5 tuntia joten aika väsynyttä porukkaa lähti kohti Upinniemeä takasin.
Upinniemessä nukuttiin vielä ennen kasarmille pääsyä pari yötä teltassa kun vuorossa oli ampumaleiri ja taisteluammunnat. Kahen päivän aikana ammuttiin taistelijaparin kanssa puolustusammunta (poterosta ammutaan maasta nousevia maalitauluja) sekä hyökkäysammunta (ryömitään & syöksytään mettäs ja ammutaan nousevia maalitauluja) molemmat kahdesti. Mielestäni nämä ammunnat meni ihan nappiin multa ja taistelijaparilta joten sikäli voi olla tyytyväinen.
Ampumaleirin jälkeen kasarmille paluu oli kyllä yhtä juhlaa kun pääsi viikon tauon jälkeen peseytymään ja syömään kunnolla. Kiikalaan ei todellakaan tule ikävä. Oli aika helvetin paska paikka mutta se fiilis ku sieltä pääsi pois oli kyllä jotain niin uskomatonta että tuskin semmosta tulee ihan äkkiä kokemaan. Meidän alikersantitki muute sano, että meidän alokaskiikala oli rankempi mitä niillä oli ollu.

Sotilaan perustutkinto tuli myöskin suoritettua ja sekin onnistui mielestäni hyvin. Yhden ihan älyttömän huolimattomuusvirheen tein kun unohdohdin kertasingolla ammuttaessa tarkistaa takavaara-alueen ja tokihan tämän muistin välittömästi kun olin laukassu singon. Ensiapu rasti meni myös päin persettä. Tosin niin meni kaikilla muillakin, sillä siinä vaadittiin asioita joita meille ei olla opetettu.
Amputaitotestiin en voi olla missään nimessä tyytyväinen. Sain ainoastaan 9 laukausta tauluun 12:sta. Pettynyt siis olen tähän.
Loppuviikosta oli vielä vaellusmarssi ja se oli alokaskauden viimenen rypistys. Kahen päivän aikana marssittiin n. 30 km ja matka sisälsi myös vesistönylityksen. Kävi hyvä säkä että sadetta ei näinä kahtena päivänä saatu niskaan mutta perjantaina astuin jotenki huonosti jonku kiven päälle ja muutama varvas taittu aika ilkeästi. Nyt kipu on säteilly koko jalkapöytään ja kävely on aika tuskaista mutta eiköhän tuo tästä tokene.

Huomenna sitä pitäis jo palata takasi Upinniemeen joten tämä loma on jo kohta ohi vaikka vasta se alkoi. Koko ens viikko sisältää sulkeisia, sulkeisia, sulkeisia, sulkeisia, hiukan suunnistusta, ehkä vähän jalkapalloa, niin ja mainitsinko jo sulkeiset ja saattaapa väliin mahtua myös jotku sulkeiset. Eli ens perjantaina olevaa valaa harjotellaan aika ankarasti ja se palkitaan sitte ens viikonloppuna pidennetyllä viikonloppuvapaalla joka kestää maanantaihin saakka.
Nyt muihin toimiin, MARS.


Mieliala:

=)

Ohi on

Nyt on alokaskausi käytännössä lusittu sillä jäljellä on enää ens viikon sulkeiset.
Tänään teki vähä tiukkaa herätä yöllä neljältä marssimaan mutta hammasta purren selvittiin senkin marssin harmeista.
Varpaita tosin onnistuin telomaan ja nyt kipu on säteilly koko jalkapöytään aika ikävästi.
No, sitäkin vaivaa pääsee huomenna parantelemaan lomille.

Mieliala:

=|

Vaellusmarssi

Alokaskausi rupeaa huitomaan viimesiään ja tänään alko viimenen kunnon rypistys alokaskaudella kun aamusella starttasimme kaks päivää kestävälle vaellusmarssille. Matkaa tälle kertyy yhteensä n. 30 km.
Koko ens viikon on ohjelmassa sulkeisia kun harjotellaan valaa varten joten viimesiä alokaskauden hetkiä tosiaan vedellään. Eilinen ampumataitotesti meni aivan perseelleen kun sain ainoastaan 9 osumaa tauluun 12:sta kudista.

Mieliala:

=|

Perustutkinto

Tämän päivän perustutkinto meni mielestäni varsin nappiin. Ainoastaan kertasinko-rastilla tein helpon virheen enkä tarkistanu takavaara-aluetta. Myös ensiapu-rasti meni vituiksi ku siinä vaadittiin eri asioita ku on opetettu. Muuten napsahti ilmeisesti täydet pisteet joten ihan nappiin meni.
Huomenna on ampumataitotesti ja siitä haetaan kultaista luokkaa
eikä mitään muuta. Tuskin onnistuu mutta täytyyhän ny tavotetta olla...

Mieliala:

=)

Jatkoa

Leiri oli ehdottomasti rankin kokemus tähän mennessä. Päällimmäisenä mieleen jäi ryömiminen. Sitä harrastettiin aivan älytön määrä ja välillä lähes pystysuoraa rinnettä pitkin.
Nyt se on kuitenki ohi ja päällä on kyllä pieni voittajafiilis.
Kasarmioloja kyllä oppi arvostamaan ja paljon. Kiikalaan ei ikävä tule.
Huomenna vuorossa taistelijan perustutkinto ja siihen leikkiin lähetään taas hyvällä asenteella mukaan.

Mieliala:

=)

Kasarmilla

Heti kärkeen pahoottelut ku en Kiikalasta saanu raporttia laitettua mutta oli vaan koko ajan meno päällä nii ei pystyny.
Suurimmat vitutukset tähän mennessä tuli koettua Kiikalassa. Myös myytti "Kiikalassa sataa aina tuli todettua paikkansapitäväksi.
Eläimiä ei myöskään näkyny
niinku kerrotaan. Yks ainoa lintu eksyi silmiini ja se oli korppi - kuoleman lintu. Se ei kylläkään lentäny väärin päin kuten niiden Kiikalassa huhujen mukaan kuuluisi.

Vartiossa

Täällä sitä jökötetään vartiossa ja tylsää on.
Poteroa kaivettiin semmonen 10 tuntia ja siinä meni se päivä. Pian nukkumaan.

Leirille

Tästä ruvetaan pian lähtemään kohti kiikalaa.
Kiikalastaki yritän tänne tekstiä heittää, vaikka puhelimet onkin siellä jyrkästi kielletty.
Nyt reppua pakkaamaan...

Kalju keli

Nyt on helteet ohi. Tänää on ollu niin syksyynen keli että en muistakkaa koska viimeksi oon moisen nähny.
Sinänsä tänään on ollu helppo päivä. Uimatesti oli ja sen toki läpääsin. Sen lisäksi oli ainoastaan viitisen tuntia E-salissa, sekä sulkeiset.
Tänään virtaa riitti kaikkeen ylimääräseenki. Tästä osotuksena ku ryömin pitkin tuvan lattiaa ja välillä menin ilmasuojaan sängyn alle. Niin, armeijassahan tehdään pojista miehiä...

Mieliala:

=)

Lomat lusittu

Noniin jälleen on yhet lomat lusittu ja euraavan kerran lomaa vietetään taas kahden viikon päästä ja silloon siis vuorossa loma joka alkaa lauantaina ja päättyy sunnuntaina.
Nyt väsyttää ihan pirusti, mutta eiköhän tuo väsymys loittone kun tästä pian junaan astun ja tulee taas kaikki hieman maistissa olevat tyypit juttelemaan. Jännä juttu sinänsä, että kaikki nää on reserviupseereita. Esim. viime matkalla juttujansa tuli kertomaan reservin kapteeni.
No mutta, tässäpä oli tämä loma.


Mieliala:

=|

Kaks viimeestä viikkoa nippuun

Kaks edellistä viikkoa oli selkeästi rankempia ku kaks ensimmäästä viikkoa valtion palveluksessa. Kuten jo edellä totesin reilut neljä kiloa lähti painoakin joten siitäkin huomaa että jotain on tullu tehtyä.

Hienoimpana kokemuksena jäi tuo kyynelkaasun haistelu. Mahdollisuutta sellasen haistelemiseen tuskin enää tulee koskaan, ellen sitte osallistu johonki mellakkaan, joten hienoa että tuli koettua minkälaista tavaraa se on. Täytyy sanoa, että nyt ymmärtää hiukan paremmin miks mellakoijat lähtee aika vikkelää pakoon ku kyseistä kaasua päälleen saavat.
Ensimmäänen "leiri" oli myös ihan hieno kokemus. Lähinnähän se oli vaan teltan pystyttämisen harjottelemista sun muuta, mutta tunnelma siellä oli täysin erilainen kuin kasarmilla ollessa.

Ikävimpiä kokemuksia on edelleenki noi ampumaradalla käynnit. Mä en vaan ymmärrä miks sinne pitää mennä nii jumalattoman nopeeta vauhtia että harvat edes pysyy peräs. Viime kerralla meitä oli muodossa yhteensä n. 20 ku lähettiin ja perillä oli 7 ja muut laahusti perässä. Vauhdissa pysyminenki on toki asennekysymys pitkälti, sillä itte oon saanu pysyteltyä todellakin hammasta purren aina kärjen mukana vaikka coopertestin perusteella mulla on joukkueen huonoin kunto.
Kerran ampumaradalta jopa tultiin pois metrolla. Metro on siis "kulkuväline", jossa otetaan etummaisen miehen repusta kiinni ja sitten juostaan. Kun metro katkeaa palataan katkennut osa hakemaan takasin kiinni tai sitten katkennutta osaa odotellaan kyykky-asennossa 90 asteen kulmassa. Voin sanoa, että ikinä en oo ollu niin paskana ku sen reissun jälkeen, en edes yhdenkää juoksemani cooperin jälkeen.

Kunto on kylläkin kasvanu selkeesti ja myös muutenki on fysiikka parantunu. Yhellä polulla, josta yleensä kuljetaan ku lähetään marsseille on puu kaatunu aika ikävästi ja jääny silleen korkeelle, että se on kuitenki mahdoton alittaakaan. Muistan, kuinka ensimmääsinä päivinä sen ylittäminen oli jopa pienimuotoonen haaste, mutta nyt se ei oo edes mikään este vaikka sen ylitti kovan rasituksenki jälkeen.

Ens viikolla päästäänki sitte jo ekalla oikeelle leirille, ku lähetään kuuluisalle Kiikalan vitutusleirille 4 tai 5 päiväksi (en nyt muista kumpi oli). Nähtäväksi jää, onko Kiikala maineensa veroinen paikka vai osoittuuko kaikki puheet ainoastaan puheiksi. Kiikalaan ajattelin ottaa puhelimen mukaan, vaikka se ilmeisesti sielläkin on kiellettyä. Syy tähän kieltoon on siis se, että jos leirillä sattuu jotain, niin heti ei oo 500 puhelua Iltalehteen. Kiikalasta on varmasti tulossa myös tämän blogin ensimmäiset kuvat.

Kaks viikkoa taas ollaan kiinni ja seuraavalla lomalla ei paljo oo motivaatiota läheä kotiin ku se alkaa lauantaina ja päättyy sunnuntaina. Itte ku asun kuitenkin sen verran kaukana, että molemmat päivät kuluu matkustaessa.
Meidän komppaniassa kiinnioloja on aika pirusti enemmän ku muualla. Naapurikomppanian kaverit on joka viikonloppu lomilla ja vieläpä semmosenki uutisen kuulin, että ne saa kuntsarin aina ku käyvät 10 kertaa aamulenkillä. Täs olis ny jo 2 kuntsaria tienattuna jos moinen sääntö olis 3. komppaniassaki.

Hyvä tuuri kouluttajien suhteen muuten jatkui, kun meidän kasarmin kokelas osoittautui varsin mukavaksi kaveriksi. Osaa tottakai olla tiukka, mutta ku vertaa viereisen kasarmin kokelaaseen, joka mm. ehti jo pakottaa VMTL-taistelijatkin marssimaan nii tää on suorastaan rento kaveri.

Oli muuten aika hauska tilanne eileen ku oli lomautuksen aika. Koko kaks viikkoa on ollu tyyliin 30 asteen helle ja kun päästiin kasarmin eteen kolmiriviin lomautusta varten, niin sillä hetkellä taivas repes ja alko hirvee kaatosade. Onneks tätä ei kuitenkaa kestäny ku vajaa minuutin ja pian jo kajahtiki ilmoille "lomille mars!"
No joo, huomenna taas takasi, mutta nytpä onki jo puolet alokaskaudesta ohi. Edelleen täytyy todeta, että nopeaa juoksee aika.


Mieliala:

=)

Tahdintoistoja

Listataampa tähän yleisön pyynnöstä muutamia tahdintoistoja joita oommee laulelleet.


Äiti, äiti, etkö sä nää?
tästä mä tykkään tänne mä jään.
Siskot, siskot, ymmärtäkää,
siviilielämään hajoo pää.


Ei oo kiire, ei oo hoppu,
kiinni on meillä viikonloppu.


Sinisellä avolavamossella,
saapuu joukko pitkätukkia.
Pitkätukista pidä en,
RK:n lataan hymyillen.
RK 62 nakuttaa,
pitkätukat lakoaa.
Yksi karkuun yrittää,
niskalaukaus sen pysäyttää.


Tahdon olla laivastomies,
kaikkien naisten ihannemies.


Tahdon olla kiväärimies,
taistelukenttien viikatemies.
mitä ne naiset haluaa?
kiväärimiestä ja hetekaa.


Tiku, taku, tiku, taku,
Iines ja Aku.
Hessu on homo, homo, homo.

Lomilla

Noniin, toiset lomat parasta aikaa käynnissä.
Saunaan oli heti mentävä ku kotiin pääsi ja suihkussaki sai olla oikeen pidempään ku sen puoli minuuttia joka on taas edelliset kaks viikkoa ollu ehdoton maksimi.

Tänään ennen lomautusta harjoteltiin jotain ensiapujuttuja sekä itsepuolustusta, myös jalkapalloa potkiskeltiin.
Itsepuolustus on fyysisesti aika rankkaa se tuli taas tänään todistettua. Jalkapallon peluussa sain sääeen aika kovan tällin ja näköjään pientä haavaaumaakin siihen oli syntyny. No, nyt on taas viikonloppu aikaa parannella haavoja ja sitte taas sunnuntaina kohti uutta taistelua. Oli muute neljä ja puoli kiloa haihtunu läskiä viimeesen kahen viikon aikana. Oli ihan pakko käydä puntarilla ku huomasin, että vyö ei enää loksahtanukkaan samaan reikään ku yleensä.
Huomenna tulossa taas kahen edellisen viikon niputus. Nyt kuulemiin.


Mieliala: =D