Yhteenveto parista ekasta viikosta

Noniin, nyt on eka loma pian lusittu ja aika kirjoottaa tämmöönen pienimuotoonen yhteenveto parista ekasta viikosta.

Ensimmäänen päivä oli varisn mielenkiintoonen ja silloon oppi ainaki sen tosiasian, että armeija todellakin on yhtä odottamista kuten etukäteen tiedossa olikin. Ensimmääsen kerran tähä sai kosketuksen jo Kirkkonummen juna-asemalla ku odottelin puolustusvoimien tarjoamaa kyytiä varuskuntaan yli puolituntia. Kun bussi oli saapunu, istuin sen kyydissä vielä n. 45 minuuttia ennen ku se lähti liikkeelle.
Kun Upinniemeen saavuttiin oli ekana vastassa huumekoirat ja sen jälkeen piti siviilikassit tyhjätä ja näyttää niiden sisältö alikersanteille. Seuraavaksi määrättiinki komppania ja sitte taas odoteltiin puolisentuntia että jotain tapahtu.
Seuraavana oli sitte vuorossa semmone pieni haastattelu jossa vähä kartotettiin kuntoa ja sen perusteella sitte määrättiin joukkue. Tämän jälkeen jonotettiin semmoonen tunti komppanian päällikön haastatteluun ja sitte siellä se kysy vaan että käyttääkö huumeita ja mikä suhde on poliisiin. Haastattelun jälkeen siirryttiin pihalle jonottamaan että pääsee hakemaan tavaroita.
Lopulta tavaran hakuun päästiinki ja ku sieltä tultiin niin kumottiin koko säkki nurmikolle ja tarkistettiin onko kaikilla kaikki.
Tarkastuksen jälkeen siirryttiin tupiin laittamaan tavarat kaappiin.
Loppuilta sitte koko tupa istu vaa hiljaa mitään puhumatta taistelujakkaroillaan ja mitää ei uskaltanu tehä ku koskaan ei tienny mitä tapahtuu pian vai tapahtuuko mitään.

Toinen päivä oli vielä aikalailla samanlaasta istuskelua ku oli ensimmäänenki päivä, mutta kolmantena päivänä rupes jo pientä juttuaki tuvassa lentämään. Muutaman päivän jälkeen myös saatiin aseet käsiin ja alko aseenkäsittelyn ja ampuma-asennon reenaus.

Ekan kahen viikon aikana mieleen on eniten jääny pari marssia jotka ollaan suoritettu. Oon tykänny molemmista ku on mettäs saanu kuljeskella kohtuu verkkaista vauhtia ja maisemat on ollu komeita. Mieleen jäi toki myös ampumatulokseni joka siis tuli totaalisen puskista. Armeijassa koskin ensimmääsen kerran mihinkää aseeseen koskaan, ikinä, milloinkaan (poislukien nallipyssy)ja heti pärähti koko komppanian paras tulos tauluun tuloksella 93 pistettä. Tämä oli myös komppanian ainoa kiitettävä tulos. Mieleen jäi myös matka ampumaradalle. Sinne käveltiin aivan hirveetä vauhtia ja matkakaan ei ollu mikään aivan lyhyt. Suurehko osa porukasta hyytykin matkalla ja saapu paikalla reippaasti muita myöhemmin perässä laahustaen. Itte onnistuin taistelemaan perille pääsjoukon mukana vaikka rehellisesti voin sanoa olleeni aivan loppu silloon ja varmaan koskaan en oo ollu yhtä puhki. Cooppertestin loppuhuipennukseen täysin verrattavis olis sen hetkinen olotila.
Kahen viikon aikana on varsin rakkaaksi paikaksi muodostunu tämä iki-ihana E-sali. Se on siis ihan normaali sali jossa pidetään kaikki oppitunnit. Se on siitä kummallinen paikka että siellä kyllä rupee väsyttämään aivan hemmetisti oli sitte aihe mikä tahansa. En tiedä onko siellä niin huono ilma vai mikä siinä on mutta siinä on kyllä kova työ että silmäluomet saa auki pidettyä. Sinne myös mennään aina semmosella kiireellä että ei mihinkään muualle koko Upinniemessä. Penkkirivien loppumatka on aina liu'uttava ja sisään on juostava aivan hirveetä kyytiä muutenkin.
Sotilaskotiin päästiin myös jopa yllättävän nopeesti ja pakko se on yhtyä muiden kehuihin niiden munkkien maistuvuudesta. Kyllä se tuore vaan on aina tuoretta.
Suut ylöspäin vetää myös tieto siitä, että laivakokin paikka on 99,9 prosenttisen varma juttu.
Kävi tosi hyvä tuuri että meidän kaikki kolme alikersanttia on tosi rentoja. Kaks näistä pitää yllä kyllä kuria silleen justiin sopivasti ja yks on semmoonen kaveri jota voi sanoa kyllä varmasti maailman rennoimmaksi alikersantiksi. Mun mielestä vaan hyvä että ne kaks on pikkasen tiukempia, sillä ei siitä tulisi yhtää mitään jos ei olis minkäännäkööstä kuria. Vaikka tiukempia ovatki nii erittäin rentoja silti osaavat olla myös. Joukkueenjohtaja luutnantti Rouvinen on myös erittäin mukava kuten myös joukkueen varajohtaja kersantti Hakala. Hyvä tuuri kävi siis tosiaan näiden kanssa.

Keskeyttäneitä oli kyllä aivan järjetön määrä ensimmääsien viikkojen aikana, sillä se lukema kapusi ilmeisesti jopa yli viidenkymmenen. Saas nähdä jättääkö lomilta kukaan palaamatta huomenna.
Ens viikolla koulutus ehkä vielä himpun verran kiristyy, sillä tulossa on mm. jo n. 20 km marssi.
Laitetaan vielä hassu lausahdus mikä tuli kuultua niin saadaan samalla henkilökunnan nimiäkin esille ku niitä täällä oli toivottu:

"Yritän vielä tämän viikon aikana hankkia noihin messeihin (vapaa-ajanviettohuoneet) plus tv -kortit. Tämän hankinnan jälkeen niissä voi sitten katsoa vaikka...


*piiiiiiiiiitkä hiljaisuus*

*hiljaisuus jatkuu*

...MTV3 maxia"

-Luutnantti Hämäläinen

Jostaki syystä toho vaan repes kaikki ku E-salissa tuolloin istuttiin.


Parin ekan viikon perusteella voin kyllä todeta että armeija on itsessään niin hyvää huumoria, että mistään muualta ei varmasti moista löydä. Voin todellakin suositella kyseistä laitosta aivan kaikille. Mikäli tuntee, ettei sitä jostain syystä pysty suorittamaan on se kyllä paskapuhetta. On tullut henkilökohtaisesti todistettua, että siellä ei tarvita ku huumoria ja hyvää asennetta niin pärjää hienosti.
Nyt ollaanki taas pari viikkoa kiinni, joten seuraavien viikkojen aikana on taas odotettavissa ainoastaan noita lyhykäisempiä tekstejä.

P.S Tänään jäljellä 348 (96%)


Mieliala:

=)