tiistai 24. kesäkuuta 2008

TSJ 13

Noniin, sen verran on vähän aikaa lähtöön, että viimeistään nyt lienee paikallaan avata inttisuunnitelmiani niistä vielä tietämättömille.

Upinniemeen Kirkkonummelle siis käy matka täältä Pohojammaalta. Miksikö Upinniemi? Olisihan niitä paikkoja toki lähempääki löytyny, mutta päällimmääsenä tarkootuksena olis päästä hyödyntämään omaa ammattia armeijassaoloajankin. Ammatti siis on ravintolakokki. Upinniemessä siihen onki oiva tilaisuus, mikäli pääsen laivakokiksi niinku täs ny on suunnitelma ollu. Tokihan ihan maavoimissakin huolto-joukkoihin olis varmasti päässy soppaa keittelemään, mutta se juttu täs onki justiin se laiva. Siellä työympäristö taas on aivan erilaanen ja täs tuloo seki puoli nähtyä. Varmasti taas yks hyvä kokemus sekin. Ehkäpä sitä tulevaisuudessa vois ihan risteelyaluksillaki työskennellä, joskin se ei enää taida olla puolustusvoimain laivojen kans yhtään vertaalukelpoonen juttu. Toivottavasti nyt siis laivaan päästään, ettei ihan mee nääkin suunnitelmat mönkään. En tosin usko, että siinä mitään ongelmaa on, sillä kuulemani mukaan ovat ihan ruoanlaitosta mitään tietämättömiäki nakittaneet kokin hommiin, kun ei ole ammattilaasiakaa löytyny.

Toisaalta sitte taas ei tuo laivakokiksi pääsy ainoa syy oo, miksi juuri Upinniemeen. Oon oikeestaan aina ollu semmoonen kaveri, että kovinkaa herkästi en massan mukana liiku. Niin en tässäkään, siinä missä muut lähtee Kajaaniin ja Keuruulle, koska "niin kaikki muutkin täältä päin", niin mun mielestä nyt vaan on mukavampi suorittaa asepalvelus sellases paikas, joka ei oo kaikille niin tavanomaanen.

AUK/RUK -mahdollisuudet myös on pikkuhiljaa vähän ruvennu täs kiinnostamaan. Toisaalta paha niistä on täs vaihees vielä mitään sanoa, kun ei oo päivääkään todellisuudessa nähny kyseesen laitoksen toimintaa. Voi olla, että moiset ajatukset hukkuu hyvinki äkkiä, tai sitte että ne vaan vahvistuu.
Mikäli laivakokiksi pääsen, niin siinä tapauksessa AUKkiin pääsy saattaa muodostua varsin hankalaksi. Käytännössä se taroittaisi ns. jälki-AUKia, ja sinne ei päässe ellei ole joku todellinen priimus. Palvelusaika myös tuossa vaihtoehdossa lipsahtaisi yli vuoden, mutta sekään ei kyllä hidastaisi menoa, aika hyvällä asenteella oon kuitenki mielestäni matkassa.

Sen verran tahtoosin vielä tähän kirjootukseen mahruttaa tekstiä, että pyytäisin aina ku käytte niin jättämään jotain kommenttia. Se nimittäin oikeesti antaa yllättävänki paljo lisämotivaatiota kirjootella tänne näitä höpinöötä. Toki ymmärrän senki, että ketä kiinnostaa tämmööstä lueskella, mutta kuitenkin. Lueskelin muute täs pari samanlaasta päiväkirjaa läpi. Täytyy sanoa, että sitä oli mukava lueskella näin tulevan varusmiehen silmin. Ehkäpä tästä joskus samanmoonen tuleville alokkaille?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän se kiinnostaa!

Ja mielelläni kommenttia laitan, ku on viel hyvin muistis millast pa**aa se välillä on!

Anonyymi kirjoitti...

Tuli muuten mieleen asia, joka itseni yllätti ehkä eniten. Eli se että paras keino oman mielenterveyden säilyttämiseen on se että vapaa-ajalla (sit ku sitä ekojen viikkojen jälkeen on) on mielekästä tekemistä. Ei siellä sotilaskodissakaan joka ilta tuntitolkulla viihdy. Joten hyvä kirja, mp3-soitin, psp (toi psp tuli hakittua intin aikana vain ja ainoastaan tähän tarkoitukseen. psp hyvä vehje, kun saa leffoja katsella siitä). Jos vuoden mies tulet olemaan, niin myöhemmässä vaiheessa sit telkkari ja pleikkari/xbob kaappiin piiloon, tai sit läppäri.

Nämä siis omia mielipiteitä. Mutta tärkeintä on et saa vapaa-ajalla aivoja nollailtua jollain keinolla.

Tosin ennen ekoi lomii ei tartte stressata liiasta vapaa-ajasta. Hyvä jos sen verran joskus on vapaa-aikaa et ehtii puhelun soittaa.