Hyvää uutta vuotta!

On tullut aika toivotella hyvät uudet vuodet kaikille lukijoille!
Maanantaina päästiin jälleen kerran hyppimään mereen. Itse kun en jaksa koskaan laittaa pelastuspuvun alle mitään lämmikettä kuten muut, niin voin todeta merivedenkin kylmenneen sitten viime kerrasta. No, tulipa siinä tehtyä taas semmonen 1500€ hyppy. Eräillä yrityksillä moinen veteen hyppiminen nimittäin tuon verran kustantaa.
Tällä viikolla ei oo päässy ruokaa laittelemaan laivalla ollenkaan, sillä joulun välipäivien ansiosta ei oo oikeen saatu ruokaa. Tästä syystä kokit onki saanu pientä lomaa ruoanlaittohommista ja ruokailut on hoidettu muonituskeskuskuksessa. Hieno taas nähdä kuinka meitä kokkeja arvostetaan mukesin paskan jälkeen enemmän.

Nyt tässä on tullut puolisen vuotta matkustettua väliä Helsinki - Seinäjoki ja todettu on, että kyllä noista yleisistä kulkuneuvoista monenmoista hiihtäjää löytyy. Tässä uuden vuoden kunniaksi lista matkustajatyypeistä:


Muistelijat

Tämä matkustajatyyppi lukeutuu kahteen alalajiin: päihtyneisiin ja selväpäisiin.
Omaa varusmiespalvelusta muistelevat ihmiset heittävät välillä sellaista juttua, että niitä nyt ei vaan yksinkertaisesti kukaan usko. No, ihan totisella naamallahan ne täytyy aina vastaanottaa. Joskus toki joukkoon eksyy joku ihan vakavasti otettavakin henkilö, joiden juttuja kuuntelee ihan mielellään. Tämä matkustajatyyppi tarjoaa mielellään oluen sotilaspukuiselle henkilölle.

Kyselijät

Tämän matkustajatyypin edustajana on usein joko päihtynyt tai iäkäs henkilö. Kyselijän kysymykset ovat yleensä erittäin tyhmiä. Tästä hyvänä esimerkkinä tänään kysytty kysymys "missä suunnassa on tupakkakoppi?". Mainittakoon, että tilanteessa kyselijänä toimi henkilö, joka istui ihan ensimmäisessä penkissä mitä junan veturin jälkeen löytyy, eli toiseen suuntaan ei mennyt edes ovea. Niin, missäköhän suunnassa se tupakkakoppi sitten mahtoikaan olla? Enpä tiedä.

Kaikkien alojen asiantuntijat

Äärimmäisen rasittava matkustajatyyppi, joka luulee ihan oikeasti tietävänsä jokaisesta asiasta aivan kaiken. Kaikkien alojen asiantuntija ei häpeä myöskään kertoa tätä "tietoaan" eteenpäin. Tykkää ottaa voimakkaasti kantaa ajankohtaisiin asioihin, joissa toki tietää kuinka niissä pitäisi toimia.
Jostain syystä itse vedän näitä puoleeni erityisen paljon.

Tuimailmeinen hissukka

Jostain syystä juna kuin juna sisältää yleensä henkilöitä, joiden katse voisi vaikka tappaa. En tiedä, onko tämä heidän kohdaltaan tarkoituksellista, mutta koskaan he eivät ainakaan suutansa avaa jostain valittaakseen.

Harmiton matkustaja
Tämä tyyppi matkustaa matkansa ja poistuu junasta kun matka on päättynyt. Varsin harmiton veikko.

Odottaja

Odottajat menevät ovelle odottamaan päätepysäkillensä saapumista tyyliin kun on lähdetty sieltä mistä he saapuivat. Sama ilmiö nähtävissä hyvinkin voimakkaasti mm. risteily-aluksilla etenkin Helsinki - Tallinna välillä. Muuten harmiton, mutta tapana on tukkia kulkuväylät.

Lapsi

Osaa olla erittäin rasittava. Pienimmät rasittavat kovaäänisellä itkullaan. Hieman varttuneemmat juoksevat edes takasi käytäviä. Varsinki kakskerroksiset junanavaunut kiehtovat heitä.

Kerro omasi

Kerro ihmeessä omat kokemuksesi matkustajatyypeistä kommentti-kenttään, mikäli tästä jäi mielestäsi joku uupumaan. Otan ne mielelläni vastaan.



Vielä kerran, hyvää uutta vuotta!
Mieliala:


=)

Näin se hurahti 9 päivää

Siinäpä se hurahti 9 päivän loma silmänräpäyksessä ja kuinka ollakaan nyt ei juurikaan kiinnostaisi palata takasi. No, pääseehän sieltä lomalle taas keskiviikkona, mutta silloinkin on palattava jo torstaina. Nämä tälläiset runkkuvelvit ei oikeen jaksaasi innostaa aina kun lomasta menee matkustamiseen kuitenki yhteensä se reipas 11 tuntia.
No, otetaan se mitä saadaan.


Mieliala:

=|

TJ 100

Se on aatonaatto nyt, vielä olis sata aamua varusmiespalvelusta jäljellä. Ei kuulosta enää mitenkään hirveen pitkältä ajalta ei, vaikka onhan tuokin toki reilu kolme kuukautta vielä. 63% jo suoritettu, eli tukevasti voiton puolella ollaan!
Hyvät joulut kaikille!


Mieliala: =)

Kun joulu on

Näin sitä ollaan joululomalla. Paluu palvelukseen vasta 28. päivä.
Kuluneella viikolla varmistui myös loput kiinnioloviikonloput ja niitäpä on enää kolme (3!)kappaletta jäljellä tässä reilussa kolmessa kuukaudessa. Ei pöllömmin!
Tähän kun lisätään vielä 8 jäljellä olevaa HL-päivää, niin varsinaisia päiviä palveluksessa vietettäviä päiviä on jäljellä enää vähän reilu 60! 103 päivää oon kuitenkin vielä virallisesti varusmies.
Siinäpä noi tärkeät lukemat tältä erää. Muuta kerrottavaa ei nyt ole, joten heissulivei!


Mieliala:


=D

Viikko takana

Näin se on taas yksi viikko palveltu isänmaata. Viikonloppu sujui tutusti syödessä, nukkuessa ja kahvia juodessa.
Tänään katottiin illalla Ruotsi - Suomi salibandyfinaali ja kyllä siinä vain niin kävi että länsinaapuri koki ensimmäisen tappionsa ikinä mm-historiassa ja kultaiset mitalit roikkuu nyt suomalaisten kaulassa.
Nyt on enää 109 aamua jäljellä, eli kympitkin mahtuu jo kahden käden sormiin.
Ehkä tää sittenki loppuu joskus.

Mieliala:

=)

Ampuminen peruuntui

Empäs sitten päässytkään tänään ammuskelemaan, vaan jäin laivalle tekemään herroille ruokaa. Eipä siinä, ei nyt hirveesti harmita ettei tarvinnu vesisateeseen lähteä, eikä maastolounasta nauttia. Panostin sitte ruokaan vähän paremmin
ja tein alkuruoat ja kaikki. Menu oli seuraava:

Kesäkurpitsakeittoa

Possupataa

Kääretorttua & kahvia




Mieliala:

=)

Pimpelipom, loma päättyy

Jälleen kerran: Lomat on lusittu ja paluu varuskuntaan koittaa.
Ens viikolla ohjelmassa on vaihteeksi laivanjättöharjotus, eli pelastuspuku päällä päästään hyppäämään mereen. Tällä kertaa kokeillaan raskasta pelastuspukua normaalin sijaan. Raskaassa puvussa on ilmeisesti lähinnä se ero, että siinä ei kastu edes kämmenet, vaan puvun kämmenosa on myös vedenpitävää. Ilmeisesti raskas puku myös kelluttaa jonkunverran enemmän.
Keskiviikkona päästään myös pitkästäaikaa ampumaan. Ohjelmassa on ammunnat Rk3 ja Rk7. Mikäli P-kaudelta muistan, niin kolmonen on ihan normaali makuuammunta, jossa ammutaan kymmenen laukausta 150 metristä. Seiska taisi taas olla 50 metristä polvi/pystyammunta niin ikään kymmenen kutia. Voin vain kuvitella minkälainen odotus on jälleen edessä kun käydään kuittaamassa ensin aseet (joita meillä ei siis todellakaan ole itsellä enää) ja sen jälkeen vielä palautetaan ne.
Muuta mainitsemisen arvoista en sitten viikko-ohjelmasta tällä erää muistakaan.

Joulukin se tekee kovasti tuloaan ja seuraavan kerran ku lomille tuun niin joulupukin saapuminen onkin jo hyvin lähellä. Tuolloin onkin tiedossa hieman pidempi lomaputki. Perjantaina 19. päivä olis tarkotus päästä lomalle ja sitten maanantaille ja tiistaille käyttää kuntoisuuslomat ja keskiviikkona sitten alkaakin jo juhlaloma joka loppuu sunnuntaina 28. päivä. Tämän jälkeen palaan Upinniemeen pariksi päiväksi tullakseni uudeksi vuodeksi lomalle ja lähtiäkseni takaisin jo seuraavana päivänä.
Sen jälkeen onkin pitkälti puoli vuotta jo vietelty sotilaselämää ja loppua ei näy. Tässä vaiheessa sitä vaan käy mielessä, että miksi en vaan menny sinne Keuruulle jonne ne eka mut passitti. Siinä tapauksessa päivät pulustusvoimissa rupeis jo käymään hyvinkin vähiin. No, ehkäpä näin on parempi. TJ 116.


Mieliala: =)

Loma jälleen edessä

Niin se on taas lähes viikko vierähtäny ja perin laiskasti on tänne tullu taas kirjoteltua.
Ainakaan tällä viikolla ei päästy toteuttamaan huhuttua pelastuslautassa nukkumista joka itseäni vähän harmitti, tosin muita ei niinkään. Olishan se ollu mielenkiintosta seki kokea.
Ens viikolla kosketaan pitkästä aikaa aseisiin ja lähetään ammuskelemaan.
Huomenna jälleen lomille, joten itsenäisyyspäivä vietetään kotioloissa.

Mieliala:

=)

Lomiltalähtöpäivä

Näin ne päättyy pitkätkin lomat. Keskiviikkona siis tulin ja nyt on jälleen kerran lähdön hetki edessä.
Huomenna lähdetäänkin jo hakemaan Hyljettä pois telakalta. Näin ollen pääsee siis jälleen takaisin laivapalvelukseen. Viime viikko kasarmilla (no, omalta osaltani 3 päivää) oli sikäli mielenkiintonen, että mitään ohjelmaa ei ollu. Niinpä istuin mm. tiistaina n. 9 tuntia sotilaskodissa.
Ens viikosta on muutenkin tulossa varsin mielenkiintoinen. Huhupuheiden mukaan nimittäin ohjelmassa olisi yöpyminen pelastuslautassa. Tästä tulee todellakin mielenkiintoista, varsinkin mikäli lauttaan on mentävä veden kautta. Siinä tapauksessa olis nimittäin erittäinkin toivottavaa, että pelastuspuku pitää veden 100% ulkopuolella.

Loppuun vielä muutama kuva. Kaksi ensimmäistä on matkalta Turkuun. Kuvat on otettu kait jostain Inkoon tienoilta.
Viimeinen kuva on sitten matkalta hakemaan ohjusvenettä pois "merihädästä".

Sama syke jatkuu

6.00 Herätys
7.50 Sängystä ylös nouseminen
8.00 TV:n katselua
8.55 Sotkun ovien taakse jonoon
11.30 Lounas
12.30-12.50 Suunnistus (joku aliupseerioppilaan harjotus)
13.00- Sotkussa istuskelua


Joo. Huomenna onneksi lomille. Täs laitokses näköjään ei sitte välimuotoja tunneta. Joko mennään pää kolmantena jalkana tai sitte ei tehä mitään. Päähän tähän hajoaa.


Mieliala: =|

Hirvee syke!

Päiväohjelma:

6.20 herätys
8.40 Sängystä ylös nouseminen
8.55 Sotkun oven taakse oottamaan sen aukeemista
9.00 Sotkussa istuskelua
14.15 Oppitunti jostain köysien punomisesta
16.00 Sotkussa istuskelua


Eilinen lomaltapaluu meni täysin vituiksi. Juna oli hienosti tunnin myöhässä ja täten sitten myöhästyin bussista. No, siitäpä sitte seurasi Helsingissä kenailua pari tuntia, että lähtee seuraava bussi. Siinä ajassa kaatui yksi tuoppi, no ehkä kaksi. Tämän kirjoitettuani meenkin oikopäätä vr:n sivuille laittamaan sellaasen valituskirjeen että ennen ei oo nähty.


Mieliala:

=(

Paluu lomilta

Jälleen kerran on aika palata lomilta takaisin Upinniemeen. Tällä kertaa paluu onkin hieman erilainen, sillä seuraavat yöt vietetään kasarmilla laivan sijaan, sillä Hylje on telakalla. Itsehän käytin pari ansaitsemaani kuntsaria ensi viikolle ja näin ollen pääsen lomille jo keskiviikkona. Itselläni edessä on siis ainostaan kaksi kasarmiyötä, kunnes on jo taas aika lähteä lomille. Ensi viikon puolella laitan myös näkyville noita kuvia, joita jo tuossa aiemmin lupailinkin. Adios!

Mieliala:

=)

Matkalla

Nyt sitä ollaan matkalla Turkuun. Jokin aika sitten viimeistään tajusin mikä on se kuuluisa toinen puoli puolustusvoimista. Sen voitte te lukijatkin nähdä viikonloppuna parin valokuvan muodossa.
Mutta nyt viettämään päivän ainoaa lepohetkeä (30 min).

Mieliala:

=)

Puolivälissä ollaan

Tänä aamuna nousin punkastani 135. kerran varusmiehenä. Yhtä monta kertaa tulen tuosta leposijasta vielä varusmiehenä nousemaan, eli puolivälissä palvelusta ollaan.

Huomenna sitten lähdetäänkin Naantaliin telakalle. Aamulla kello 9 irrotetaan köydet Upinniemestä ja illalla kello 23 ollaan perillä Turussa, Pansiossa, josta sitten Pansiossa vietetyn torstaipäivän jälkeen perjantaiaamuna siirretään Hylje telakkaan Naantaliin. Telakkaan siirron jälkeen meikäläinen sitten onkin jälleen vapaa, eli lomat pyörii jälleen hienosti!

Tällä kertaa pääsin oikeen sotilaskotiin tätäkin kirjoittelemaan. Ruuhkaa täällä ei tähän aikaan ole, sillä noi maamouhot pääsee vapaalle yleensä aikaisintaan kello 18, yleensä ei vielä silloinkaan. Itsehän pääsemme laivalta vapaalle kello 16.

Tämä päivä oli jälleen voisiko sanoa rennohko. Herätys aamulla tuttuun tapaan kello 6.30, mutta tällä kertaa en jaksanut nousta syömään aamupalaa joten nukuin sinne n. kello 7.20 asti.
Tämän jälkeen muut lähti pelaamaan viikon perinteisen salibandyottelun (Varusmiehet VS. Kantahenkilökunta) mun jäädessä vääntämään ruokaa.
Lounaaksi tänään nautimmekin Saaristolaisperunaa (ihan ite nimesin tämän luomukseni!), paneroitua kalkkunaa kermaviilikastikkeen kera, sekä jälkiruoaksi muffinssi. Lounaan jälkeen alkoikin sitten koulutuslinjan mukainen koulutus, eli kokkien kohdalla kahvin juominen ja siinä sivussa päivällisen tekeminen.
Päivällisajan koittaessa suuhun laitettiinkin sitten semmosta peruna-possulaatikkoa, jota joku jopa kehaisi parhaaksi ruoaksi mitä oli tähän mennessä laivalla saanut. Päivällisen vaatimattomaksi jälkiruoaksi linjasin jäämarjat kinuskikastikkeen kera (tokihan kinuski ite tehtynä!). Näin ollen voisin muonituskeskuksen ruokalistasta mitään tietämättömänä todeta, että laivalla syömme hitusen paremmin kuin maamouhot pakeistansa.

Mieliala:

=)

Puolivälin kiitokset!

Tiistaina se sitten aamujuna -tai pitäisikö sanoa laiva- ottaa ja kääntää itsensä ympäri. Täytyy sanoa, että kohtuu nopeasti on puolet palveluksesta hurahtanut, toivottavasti toinenkin puolisko sujuu yhtä nopeasti. Tässä puolivälissä onkin aiheellista esittää kiitokset kaikille lukijoille, suureksi osaksi teidän ansiostanne jaksan tänne jotain kirjoitella, enkä niinkään sen takia että jää armeija-ajasta jokin kiva muisto (vaikkakin se onkin syy miksi koko päiväkirjan aloitin). Porttilan Jarin sanoin, SATUN TIETÄMÄÄN, että teitä lukijoita piileskelee siellä enemmänkin kuin nämä 3-4 rohkeaa jotka ovat jaksaneet melko ahkerastikin tekstejä kommentoida.

Ens viikosta on tulossa melko raskas, sillä meillä on käytössä vain kaksi kokkia (mää ja Hylkeen ainoa amatöörikokki), sillä yks meidän kokeista lähti Putsaarelle (kaapelilaiva) lainalle, koska heidän toinen kokki makaa jostain syystä sairaalassa ja toiselta puhkesi silmä. Tähän kun vielä lisätään se, että keskiviikkona lähetään merille, niin kahella kokilla rulianssin pyörittäminen on aika kova homma, sillä merillä täytyy vääntää kaikki yöpalat sun muut. Siellä ei siis paljon nukuttua varmastikaan tule. Toisaalta täytyy ottaa tämäkin asia hienona haasteena ja onhan nää tilanteita joissa sitä ehkä vähäistä ammattitaitoa voi taas käyttää.
M
utta joo, tähän loppuun taas vois perinteesesti luvata, että rupeen taas nostamaan kirjoottelutahtia. TJ siis tällä hetkellä lukemissa 137. Kyllä, vähiin se käy ennen kuin loppuu!


Mieliala:

=)

Kuulumisia

Viikko on ollu taas aika rauhallinen eli juurikaan ei kerrottavaa ole. Maanantaina juostiin cooper ja sikäli siihen voin olla tyytyväinen että parannusta tuli lähes 300 metriä. Pikkuhiljaa rupee ruoanlaittoki vähä puuduttamaan ku raaka-aineet joita saadaan on ihan totaalipaskaa. Tähän asti on motivaatiota ollu kehitellä niistä jotaki syötävää mutta ny alkaa ideat olla jo aika vähissä.
Nyt nukkumaan niin jaksaa herätä vahtiin.

Mieliala:

=|

Kirjotellaas ny jotain

Joo yritetään ny jotain taas raapustaa.
Menneet pari viikkoa suju jälleen ihan lepposasti.
Ite varsinki tykkäsin ku lähettiin vähä merille, mutta tästä ei kyllä kovin moni muu meidän laivalla tykänny.
Varsinainen syykin selvisi, että miksi me ohjusvenettä vastaan lähdettiin:
Ohjusvene Hamina oli siis rikkoutunut, mutta pystyi vielä toisen moottorinsa avulla liikkumaan. Ohjusvene Pori oli saattanut Haminaa siihen asti, kunnes me kohtasimme ne. Syy, miksi Pori ei saattanut Haminaa loppuun saakka oli, että Porin kapteenilla lähti seuraavana aamuna lento Teneriffalle ja näin ollen niiden piti päästä nopeasti takaisin Upinniemeen. Hienosti siis paloi yhden herran takia muutamien kavereiden lomat.
Viime maanantaina luovutettiin jälleen neljän tunnin lähtövalmius ÖTA Hallille Turun päähän ja näin ollen omat lomat pyörii kolmen viikon ajan joka viikonloppu.
Tästä taas täytyy ruveta pikkuhiljaa suunnittelemaan paluuta Upinniemeen.
Pian muuten ollaan kohdassa, jolloin aamujuna kääntyy.
Jäljellä on enää 144 aamua!


Mieliala:

=D

Takasi laiturissa

Tänä aamuna saavuttiin takasi Upinniemeen.
Reissu oli täysin turha. Kun kohdattiin ohjusvene Haminan kanssa käännyttiin vaan ympäri ja palattiin kotiin. Ohjusvene Pori jatkoi siitä eteenpäin täyttä höyryä eteenpäin.
Syy meidän lähdölle oli se, että Porin kapteenilla lähti tänä aamuna lento Teneriffalle ja siksi niiden piti päästä ajoissa perille...

Nyt se keikka sitte tuli

Noniin, kello 23 irtautuu Hylje Upinniemestä pelastamaan ohjusvenettä jostain Gotlannin nurkilta ku se otti ja hajos sinne.
Ohjuslaivueessa haukutaan kuljetusviirikkö ihan pystyyn ja ny ovat sitte meidän varassa avomerellä.
Muutamalta palo lomat tän takia ja hienosti vielä n. tunti ennen lomautusta joten aika hajonnutta porukkaa on nyt täällä.

Öljyntorjuntatehtävä lähellä

Tänään oli kohtuullisen lähellä, ettei saatu hälytystä öljyntorjuntaan kun Suursaaren edustalla täräytti joku proomu karille. Aamulla laivaan alettiin jo lastaamaan öljyntorjuntakalustoa sekä majoituskontteja mahdollisesti saapuville öljyntorjuntamiehille. Hälytystä ei kuitenkaan koskaan tullut (ainakaa vielä) ja niimpä tässä jökötetään edelleen laiturissa. Harmi, sillä itse olisin ollut halukas lähtemään.

Mieliala:

=D

Takaisin Upinniemessä

Tänään palasi Hylje kotitukikohtaansa Helsingin keikalta.
Amerikan poijat myös irtautuivat Hernesaaresta tänään ja itse pääsin jopa köysiä tuosta 139 metrisestä fregatista irroittamaan. Ihan hieno kokemus oli, vaikkei se sinänsä mikään ihmeellinen homma olekaan.
Aika jyrkästi kielsivät jenkit valokuvaamisen, joten harmittavasti visuaaliset muistot jäi tallentamatta.
Vapaa-ajan käytin tänään siivoamalla kaappini. Nyt on särmä!

Mieliala:

=D

158 aamua jäljellä

Näin kärkeen heti pahoittelut siitä, että viime viikkoina päiväkirjan päivitystahti on ollut kohtuullisen vaatimatonta. Pääasiassa kun nyt olen tehnyt laivalla ainoastaan ruokaa, niin mitään kovin "tärkeää" kirjoitettavaa ei ole ollut.
Ruoanvalmistuksen ohella oon toki myös harjoitellut jonkun verran yleisiä merimiestaitoja ja mielestäni näitä onkin ollut varsin mielenkiintoista opiskella. Useat solmut sekä mm. morseaakkoset rupeavat luonnistumaan pikkuhiljaa siinä missä kastliinan heittokin.
Tällä hetkellä ÖTA Hylje on laiturissa Helsingin Hernesaaren satamassa. Perjantaina saapui Amerikasta 139 metrinen fregatti laivastovierailulle Suomeen ja sitä on yötä päivää vartioimassa Jurmo-luokan kuljetusalukset. Näiden alusten huollosta sitten vastataankin me, eli mm. polttoaineen jako näille Jurmoille on meidän vastuulla. Huomenna tosin Amerikanpoijat jo lähtevätkin ja siinä sivussa myös me vaatimattomalal purkillamme.

Mieliala:

=D



P.S Eipä näköjään menny toi kuvan laittaminen ihan lapaan...

...

Nyt on ensimmäinen lähtövalmius-kiinniolo ohitse.
Viikonloppuna meininki oli erittäin rento, tästä kertonee mm. heräily joskus kello 12 jälkeen. Ens viikonloppuna on oikean puolen vahdin vuoro olla kiinni ja se siis tietää lomaa vasemmalle vahdille.

Tänään taas vähä hypittiin mereen ja juuri muuta ei sitte tehtykää.

Mieliala:

=D

Otsikko

Ruoanlaitosta koostui sitten yllättäen tämänkin päivän ohjelma. Torstai kun on, niin hernekeittoa ja pannukakkua pääsi vääntämään. Päivälliseksi tekaisin kana-nuudeliwokkia, joka keräsi erikoiskiitokset.
Vahtivuoro napsahti tälle iltaa välille 20-21, joten varsin mainiosti on asiat.

Mieliala:

=D

Keittiössä tapahtuu

Tänään päästiin jo ruoanteon makuun ja kiitosta tuli ruoan maittavuudesta eli ilmeisen nappiin meni. Jatkossa voi tää päiväkirja vieläkin tylsempää luettavaa ku ennen, sillä kokit ei juuri muuhun koulutukseen osallistu. Nyt kuitenki nukkumaan, sillä yöllä on herättävä jälleen kansivahtiin.

Mieliala:

=D

Mitähän tähän taas keksis

Jälleen kerran joutuu toteamaan, että mitään ei olla tehty. Tai oli meillä aamulla liikuntakoulutusta joka oli itseasias aika rankkaakin. Solmujen tekoa myös reenattiin. Iltasella katottiin ku pikkuhuuhkajat lensi kisoihin.
Hyvä uutinen on, että ens yönä ei oo kansivahtia, sillä sovittiin naapurilaivan (Vaarlahden) kanssa, että vahditaan molempia laivoja aina samalla ja tänään on niiden vuoro.
Huomenna pääsee tekemään ruokaa.

Mieliala:

=D

Hylkeellä

Nyt sitä ollaan sitten majoituttu laivaan. Melko ahtaat on tilat, mutta se oli tietysti odotettavissakin. Tavaroiden kaappiin sullominen oli melkonen suoritus, sillä kaappi on paljo pienempi ku kasarmeissa oli. Ens yönä pääsen ekan kerran maistamaan kansivahtina olemista. Siinä tehtäviin kuuluu vahtia että köydet pysyy laiturissa kiinni ja ettei esim. syty tulipaloja.
Keskiviikkona saan tehä ekan kerran ruokaa.

Mieliala:

=D

Huomenna laivaan!

Huomenna sitä sitten alotellaan siirtyminen laivalle ja siellä vietetäänkin viimeiset 172 päivää palveluksesta. Perjantaina jo pakattiin tavarat, joten heti huomen aamusta tämä siirto tapahtuu.
Viimeisin viikko oli aika mukava ja rento. Se sisälsi pääasiassa kaikennäkööstä pelastautumisharjootusta, eli laivan kannelta mereen hyppimistä sekä erilaisten vuotojen tukkimista. Todennäkösesti tuota pelastautumista tullaan vielä harjottelemaan tulevaisuudessakin, sillä ne on kuitenki asioita, joita ei voi milloinkaan hallita liian hyvin.
Tästä se palvelus sitten lieneekin loppuun saakka hieman helpompaa ja itellä loppupalvelus koostuu varmaan pääasiassa ruoanlaitosta. Hylje onkin siitä varsin hieno laiva, että siellä syödään laivassa, vaikka se olisi satamassa. Kaikilla laivoilla näin ei ole, vaan mukes-ruoka tulee tutuksi.
Taas on yhdet lomat suurilta osin takana päin ja seuraavista ei taaskaan tietoa. Yllättävän hyvin fiiliksin täs kuitenki mennään, vaikka tänään taas takasin pitääkin palata. Oikeastaan vois sanoa, että kun ennen lähdettiin viikonloppuvapaalle rentoutumaan ja nukkumaan raskaan viikon jälkeen, niin nyt lähdetään armeijaan rentoutumaan ja nukkumaan raskaan viikonlopun jälkeen.


Mieliala:

=)

Kastuttu on

Noniin, nyt on sitte vuotosimulaattorissa käväisty "pesulla". Eipä tuo loppupeleissä mikään ihmeellinen laite ollu, mutta ihan kiva kokemus kuitenki. Paluumatkalla kuulemma käydään vielä jossain museossa tai vastaavassa ja siinäpä tää päivä vissiin sitte onki.

Mieliala:

=)

Turussa

Noniin eli nyt sitä kirjotellaan päiväkirjaan Turusta, Pansiosta. Ensikokemusten perusteella aika paskasta paikasta on kyse, ainoastaan ruoka on ollu parempaa ku Upinniemes. Vuotosimulaattoria ei päästy vielä kunnolla testaamaan, vaan vuorossa oli vasta kuivaharjoittelu. Huomenna päästään sitte jo kastumaanki. Huomenna palataan myös takasi Upinniemeen ja perjantaina sitä sitte pääseeki jo lomille.

Mieliala:

=)

TJ 177

Tänään hypittiin Hylkeen kannelta mereen ja harjoteltiin pelastautumista. Itte voitin hyppäämisessä itteni, sillä tosiaan todella pienimuotoinen kammo on tuota vettä/uimista kohtaan. Illalla oltiin taas kerjäämäs rahaa ja siinäpä se päivä oliki. Huomenna Turkuun vuotosimulaattoriin.

Mieliala:

=)

TJ 178

Mitään ei olla taas tehty. Aamulla vähä sidottiin siteitä toistemme käsiin ja harjoteltiin helikopteripaarien käyttöä. Päästiin myös ekan kerran tutustumaan Hylkeelle ja mukavalta vaikutti. Iltasella käytiin vielä keräämäs rahaa sotaveteraaneilld. Laivastoelämä sopii mulle.

Mieliala:

=)

Kolmannes ohi

Nyt sitä on sitten jo kolmannes palveluksesta suoritettu. Puoli vuotta tässä on vielä jäljellä, mutta eiköhän pahin ole jo turvallisesti takana. Tästä kielii mm. taisteluvarustuksen luovuttaminen tällä viikolla.
Torstaina siirryin takaisin samaan kasarmiin, missä vietin alokaskauteni. Kyseisessä rakennuksessa en kuitenkaan tällä kertaa kovin kauaa viihdy, sillä jo ensi viikolla on jälleen siirtyminen. Seuraava siirtyminen onkin sitten ÖTA Hylkeelle, eli alukselle jonne alunperin toivoinkin.
Ens viikolla lähetään myös Turkuun vähän reenaamaan laivanjättöä hätätilanteessa. Siellä on joku simulaattori, joka rupee täyttymään vedellä kuten laivakin kun siihen tulee vuoto. Mereen täytyis myös vähän hyppiä laivan kannelta mereen.
Kieltämättä moinen toiminta hieman kutkuttaa vatsanpohjassa, sillä en ole veden kanssa mikään suurin ystävä. Eiköhän tuosta tulla kuitenkin selviämään ja voihan se olla loppujenlopuksi ihan hauskaakin.
Tänään jäljellä enää 179 vuorokautta. Se on päivä vähemmän, mitä puolenvuoden miehillä oli palvelukseen astuessaan. Puolen vuoden kuluttua siis koittaa itelle se sama päivä, joka koitti joillekin viime torstaina. Kyllähän sitä hiukan haikeana katteli kun porukka valuu siviilivaatteissa viimeisen kerran portista ulos.


Mieliala:

=)

Siniset yllä

Tänään luovutettiin pois vihreet vaatteet ja nyt yllä on laivaston siniset.
Pääsin öljyntorjunta-alus Hylkeelle aivan kuten halusinki. Huomenna lomille, aku-ankka -puvussa.

Mieliala:

=D

Viimenen päivä vihreissä

Tänään on sitten vietetty viimenen päivä kurkkusalaateissa ikinä, koskaan, milloinkaan, sillä huomenna saadaan laivaston siniset.
Itse päivä oli jopa rennompi ku pari edellistä. Aamulla oli kurssin päätöstilaisuus, eli juotiin kahvia ja päivällä kateltiin ikkunasta ku sotilaskeittäjillä oli iki-ihana varustarkastus pihalla. Lisäksi oli toki ruokailut ja vihreet vaatteet myös pakattiin valmiiksi. Huomenna selviää päästäänkö lomille.

Mieliala:

=)

Lepposa päivä

Tänään oli taas aika lupsakka päivä. Aamusella pelailtiin vähä jalkapalloa ja päivemmällä oli sitte varustetarkastus. Tarkastus suoritettiin hiukan eri tavalla kuin 3. komppaniassa jossa juostiin varusteiden kanssa pihalle. Täällä jokanen sai tarkistaa omat varusteensa kaikessa rauhassa.
Torstaina siirrytäänki sitte jo laivalle, joten pian pääsee tästä tuvasta jossa en viihdy yhtään.

Mieliala:

=)

Ohi on!

Nyt on sitten Kiikalan taisteluharjotus ohi. Harjotus huipentui lauantaina ja sunnuntaina ku sota syttyi ja alotettiin sotiminen. Mulla kävi taas hieno tuuri ku käteen lyötiin konekivääri joka painaa rynkkyyn verrattuna aika pirusti. Onneks en joutunu sitä ite putsaamaan sillä tuli ammuttua lähemmäs 1000 räkäpäätä joten mahto olla paskanen sen jälkeen.
Tänään palautettiin rynkyt ja varmistu myös, että kuljetusviirikköön käy tie.

Mieliala:

=D

Keittämässä

Eilen illalla tapahtu kummia. Mulle annettiin käsky pakata tavarat ja siirtyä kenttäkeittimille. Samalla pääsin eroon konekivääristä jota jouduin kantamaan mukana minne ikinä meninkin. Kyllä muute tuntu rynkky sen jälkeen kevyeltä.
Poteroita kaivetaan edelleen...

Kaivuuta, kaivuuta

Täällä sitä ny ollaan toista päivää ja kaivettuna on varsinainen potero, varapotero sekä osa telttapoterosta.
Tällä hetkellä jökötän vartios turvaten täten muille poteronkaivuurauhan, ties vaikka se vihulaanen tuolta puskasta pian hyppäis.
Kyllähä tää aika perseestä on.

Mieliala:

=.(

Ei, ei, ei, ei, ei...

Täs sitä ootellaan Kiikalaan lähtöä. Se on menoa pian.

Mieliala;

=.(

Kiikalaan käy tie

Kyllä, huomen aamulla se on sitten lähtö Kiikalaan taisteluharjoitukseen. Paljo enempää ei voi asia vituttaa ja bonuksena saan vielä toisen rautaläjän kantaakseni rynnäkkökiväärin lisäksi, sillä mulle napsahti konekivääri-taistelijaparin toisen osapuolen tehtävä.
Seuraava viikko siis vietetään Kiikalassa ja mukaan ei saa taaskaan sääntöjen mukaan ottaa puhelinta eikä kameraa. Ajattelin kuitenkin näitä sääntöjä hiukan rikkoa, jotta saadaan tännekin hieman materiaalia taas. Tekstien julkaisutahti saattaa kuitenkin olla hiukan matalampi seuraavan viikon.

Nyt taitaa olla muuten viimeset lomat vihreissä tamineissa, sillä seuraavan kerran kun lomille saavun (se muuten saattaa olla vasta kolmen viikon päästä) päällä taitaa olla jo Aku Ankka -puku.
Vieläkään ei muuten olla saada toivoa laivoja jonne mennään. Itellä on nyt semmonen tilanne, että jahkailen kahden vaihtoehdon kanssa. Vaihtoehdot ovat Suomenlinna sekä Öljyntorjunta-alus Hylje. Suomenlinnassa ei pääsisi laivalle mikä oli alkuperäisenä tarkoituksena, mutta se olisi muuten varmasti mukava paikka. Hylkeellä pääsisi laivalle ja uskon myös siellä elämän olevan varsin mukavaa.
No, saa nähdä saanko päätökseni tehtyä, vai päätänkö asian esim. kolikkoa heittämällä.
Nyt, adios!

P.S No perkele. Nää on mun viimeeset mettäaamut, joten tällä päätöksellä tuun vetämään koko viikon niin asenteella ku vaan voi vetää!


Mieliala:

=.(

Kävipä säkä

Kävi ihan järkyttävä tuuri aamulla. Juostiin ulos kolmiriviin valmiina lähtemään naamiointireissulle mettään. Kaks ekaa riviä määrättiin autoilleen kunnes huomattiin että kolmannelle riville (jossa olin) ei ollutkaan omaa autoa. Seurauksena tästä kolmas rivi pääsi tekemään ruokaa. Tämäkin päivä suju siis kohtuu lepposissa merkeissä.
Huomenna lomille ja maanantaina Kiikalaan. Ei kiva.

Mieliala:

=|

Ruoanlaittoa

Aamulla luulin, että tähän saa taas kopioida eilisen tekstin täydellisesti.
Mulla kävi kuitenki tuuri ja pääsin tekemään ruokaa kenttäkeittimillä koko päiväksi. Homma oli lepposaa, sillä meitä oli 15 henkilöä sitä ruokaa tekemässä.
Tänään selvis myös Kiikalan ohjelma. Se sisältää keittämisen lisäksi puolustus- ja hyökkäystaistelua. Peseytymäänki päästään. Tosin yöllä ja ilmeisesti jossain lammessa.

Mieliala:

=|

Naamioitia

Ei vittu mikä päivä. Aamulla kuudelta alotettiin auton lastaaminen ja siitä lähdettiin mettään naamioimaan keittimiä, autoa ja telttaa. Aina kun naamiointi oli tehty se purettiin ja siirryttiin toiseen paikkaan ja naamioitiin uudestaan. Tätä tehtiin iltakahdeksaan saakka välissä ainoastaan ruokatauot. Väsyksissä ollaan.

Mieliala:

=|

Hulinaa

Olipahan taas toiminnantäyteinen päivä. Aamusta asti ollaan rämmitty mettäs ja purettu ja lastattu autoa edestakas ja naamioitu keitin ja auto ja sen jälkeen purettu naamiointi. Bonuksena tätä tehtiin välillä suojeluvarustus päällä joten aika puhki täs taas ollaan. Sama jatkuu vieläpä koko viikon ja huomenna ja keskiviikkona tämän takia jopa herätään aikasemmin ja ohjelma kestää noina päivinä 20.00 saakka.

Mieliala:

=|

Satasethan ne on jotka täs paukahtelee

Kuten otsikostakin jo voi päätellä on TJ jälleen pienentynyt huikeasti ja tänään jäljellä on enää säälittävät 200 aamua. Prosentteinahan se on 74%.
70 aamua on siis jo takana. Puolivälissä ollaan ilmeisesti jo joskus marraskuun puolivälin tienoilla.
Joo-o, mutta tänään taas aika palata kasarmille. Ens viikolla onki taas loman aika onneksi.

2 viikkoa laivakokki-kurssia takana - 3 edessä

Noniin, nyt sitä on sitten suoritettu jo kaksi viidestä laivakokkikurssiviikosta.
Täytyy myöntää tulleen täysin yllätyksenä, että olemme osa sotilaskeittäjäkurssia tämän viiden viikon ajan. Kenttäkeitin mallia -85 on siis parin viikon aikana tullu oheistarvikkeineen erittäinkin tutuksi. Laivakokiksi pyrkiessäni ei kyllä mielessä käynyt, että sitä joutuu vielä metsäkeikallekin, mutta se nyt vain on kylmä tosiasia.
Kenttäruoanvalmistuksen lisäksi kaikki laivakokit käyvät vuorollaan myös muonituskeskuksessa työskentelemässä ja sekään homma ei kiinnosta oikeastaan lainkaan, sillä se jos mikä on suurkeittiötyöskentelyä ja itte kun oon enemmänki ravintola-ihmisiä. Eiköhän näistä lopuista kolmesta viikosta ennen laivalle astumista kuitenki tulla jotenkin selviämään.

On meillä laivakokeilla kuitenki jotain omaan omaan koulutukseen liittyvääki jo ollu, nimittäin palokoulutus. Palokoulutuspäivät oli varmaan kaikkein mukavimpia päiviä tähän mennessä palveluksessa ja näitä oppeja sitä vois mennä koska tahansa kertaamaankin. Etenkin savusukullus oli mielekästä hommaa.
Tänään aamulla opiskeltiin myös viestilaitteiden käyttöä. Viestilaitteisiin siis kuuluu kenttäpuhelin sekä kenttäradio. Molemmat kapistukset oli erittäin helppokäyttöisiä joten niiden suhteen ei mitään ongelmaa ollut. Kukaan vaan ei tienny minkä takia meille se koulutetaan sillä laivalla viestilaitteet on täysin erilaiset.

Lomautus tänään oli hieno kokemus! Koskaan ennen ei oo lomille lähtökään tuntunu näin hyvältä ku nyt ja tää loma on vielä pidennetty nii voi poijaat!


Mieliala:

=)

Huomenna lomille!

Tänään on vietetty koko päivä mettässä kenttäkeitintä maastouttaen. Itse keittimen naamiointi oli ihan mukavaa hommaa mutta sen siirtäminen asemiin ei niinkään. Tätä hommaa siis toistettiin useita kertoja joten se alkoi jo päivän mittaan aika puuduttavalta tuntua.
Ihan hyvä fiilis on kuitenki sillä jo huomenna pääsee lomille.

Mieliala:

=)

Savusukellusta

Toinen yhtä mukava päivä putkeen, ellei peräti mukavampi. Savusukeltamaan siis päästiin ja jälleen ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.
Päästiin myös käymässä kallellaan olevassa "laivassa" ja myös se oli hieno kokemus.
Nyt on pari mukavaa päivää takana joten huomenna ei niin mukavaa ole. Lähetään nimittäin keittimien kans mettään harjottelemaan.
Mutta jo torstaina pääsee lomille ja se on hyvä juttu se.

Mieliala:

=D

Mukava päivä

Tänään oli mukavin päivä koko inttiaikana. Ohjelmana oli palokoulutusta joka on täällä tätä nykyä laivakokkien yksinoikeus. Koko päivän siis sammuteltiin tulipaloja erilaisilla sammuttimilla. Mikä parasta, koulutus jatkuu vielä huomenna ja sillon päästään savusukeltamaan. Kurssilta saa myös todistuksen jonka suorittaminen siviilissä maksais satoja euroja ja se mahdollistaa työskentelemisen laivoilla myös siviilissä.

Mieliala:

=D

Marssi

Tänään oli ehdottomasti raskain päivä joukkokoulutuskaudella tähän mennessä. Vuorossa oli marssi jolla oli pituutta n. 25km ja varustuksena oli täyspakkaus. Marssinopeus oli myös normaalia vauhdikkaampi ja se toi oman osansa raskauteen.
Itse marssin jo valmiiksi kipeällä jalalla kun tänään ei päässy varuskuntasairaalaan pyhäpäivän vuoksi.
Vittumaistahan se oli mutta eipä intistä mitään muisteltavaa jäisi jos ei joskus vituttaisi.

Mieliala:

=)

Kuntsari napsahti

Tämä päivä vietettiin kokonaan ampumaradalla. Heti aamusella sinne lähettiin ja iltakuuden aikaan oltiin takasi kasarmilla. Ammuttiin mm. ampumataitotesti ja tällä kertaa onni suosi ja tulos oli kiitettävä ja siitä helähti kuntsari.
Sitten taas huonoihin uutisiin. Kiikalassa ollaan osa rannikkojalkaväki auk -ryhmää ja siellä se meno tosiaan ei oo helpoimmasta päästä.

Mieliala:

=.(

Jälleen kakkaa menoa

Joo-o. Eipä se meno paremmaksi muutu. Tänään jätettiin keittimet rauhaan ja homehduttiin koko päivän oppitunneilla. Päivän ohjelman piti loppua kello 15 mutta tokihan siihen vielä keksittiin laittaa joku liikuntakoulutus. Kerranki ku olis ollu mahollisuus päästä vapaille ajoissa nii kersantti oli pahoittanu mielensä huonosta käytöksestä ja vapaille päästiin vasta 19.00 joten vapaata ei taaskaan juurikaan ollu. Perseestä tää on.

Mieliala:

=.(

Samaa kakkaa

Päiväohjelma tänään:
yllätys yllätys kenttäkeittimien kans puuhastelua. Lisäksi oli sulkeiset aiheena taas jo ekoina päivinä ja viikkoina opittuja asioita mm. asento ja lepo.
Eniten ärsyttää ku moi keittimet pitää aina pestä vähäisenki käytön jälkeen täydellisesti. Se on kuitenki pientä tän kiikala-vitutuksen rinnalla.

Mieliala:

=.(

PERKELE!

Tulipa tänään hieno uutinen:
joudun Kiikalaan 9 päiväksi. Kyseenen uutinen veti kyllä mielen matalaksi ja motivaatio on ny ihan nollissa. Vettäki päästiin tänään jo oikeen keittämään ja sen toiminnan lisäksi oli pari oppituntia.
Kiikala-uutisen ansiosta:

=.(

Rötväystä

Tää rupee pikkuhiljaa taas tuntumaan siltä miltä ennenki, eli ei niin vittumaiselta ku pari edellistä päivää.
Tänään oli taas rento päivä. Puhdistettiin vaan kenttäkeittimet ja muu päivä vaan makoiltiin. Oli hieno kattoo ku muut linjat lähti sateiseen mettään tetsaamaan ku me jäätiin sisätiloihin makoilemaan.
Kenttäkeittiö sisälsi tavaraa aika helvetisti mutta onnistuin välttämään niiden kantamisen kokonaan.

Mieliala:

=)

Yks päivä lusittuna taasen

Olipa taas järkevä päivä. Koko päivä koostui oppitunneista joissa esiteltiin laivoja joille viiden viikon päästä astutaan palvelemaan. Ittellä ei oo vielä mitään hajua mille laivalle sitä toivois mutta ehkäpä se siitä selkeytyy.
Huomenna ilmesesti päästään jo lämmittämään vettä kenttäkeittiöllä.

Mieliala:

=|

Täällä ollaan

Vittu mitä paskaa jos suoraa sanotaan.
Kyllä sitä haikeena katteli bussin ikkunasta ku ne tallusteli vapaana pitkin katuja. Ikinä ei oo tuntunu näin paskalta!

Mieliala:

=.(

Jälleen takasi

Jaa-a, tänään se on sitten taas vaivauduttava lähtemään takasin kohti Upinniemeä.
Seuraavat lomat onki sitte vasta kahden viikon päästä, mutta mikä mukavinta, ainakin huhujen mukaan sen jälkeen lomat rupeaa pyörimään viikon välein tällä nyt alkavalla J-kaudella joka kestää 5 viikkoa. Tuon viiden viikon jälkeen matka käykin sitten kohti laivaa. Mikä tuo laiva omalla kohdallani on, sitä ei vielä tiedä kukaan.
Milloinkaan ei oo takasi lähteminen tuntunu näin vastenmieliseltä ku tänään, mutta pakkohan se vaan on taas palvelukseen palata.
Jäljellähän ei toki oo enää ku 214 aamua, joten sikäli huoli pois. Täältä tullaan reservi!


Mieliala:

=(

1. Komppania on nyt sitten uusi koti

Niin se vaan on nyt sitten taaksejäänyttä elämää tuo 3. Komppaniassa palveleminen.
Eilen siis tapahtui muutto 1. Komppaniaan ja tämä rulianssi alkoi kello 4.00 aamulla yksikön siivoamisella. Kun siivoukset oli saatu tehtyä, makoiltiin vaan joku 1,5 tuntia, eli herätys noin aikasin oli täysin turha, mutta minkäs teet kun yksikköupseeri jotain kivaa keksii niin sillon se keksii.
Kun oltiin aamupalalla käyty, niin sitten alkoi varsinaiset muuttotoimenpiteet.
Ensiksi kannettiin edellisenä iltana pakkaamamme pyykkisäkit pihalle ja tämän jälkeen haimme vielä aseet sisältä ja näin oli viimeisen kerran astuttu ulos rakkaan Merikasarmin tiloista.
Seuraavaksi kannettiin säkit uuteen komppaniaan. Matka ei aivan lyhyt ollut kävellä niiden säkkien kanssa, mutta kyllä se sinne vaan kaivettua saatiin ja sitten alkoikin jälleen kerran kaappien kuntoon laitto. Kuinka ollakaan, uudessa komppaniassa oli kaapin suhteen aivan eri säännöt mitä eillä oli ennen ja kaappi täytyi siis laittaa ihan eri järjestykseen.
Päivän aikana pidettiin vielä aina niin mukavia järjestäytymisharjoituksia. Suomeksi sanottuna siis juostiin pihalle ja sisään aika helvetin monta kertaa peräkkäin.
Fiilis oli päivän aikana tasan samanlainen, mitä se oli pari kuukautta sitten kun ensimmäistä kertaa Upinniemeen saavuin ja voin sanoa että se fiilis ei todellakaan ollut mikään maailman paras.
Ikävä 3. Komppaniaan on suunnaton, vaikka kuri siellä kuulemma onkin koko niemen kovinta.
Kurista mieleeni tulikin, että Isosaaresta eilen Upinniemeen saapuneet ne vasta hajalla olivatkin. Kuri siis todellakin on Upinniemessä täysin eri sfääreissä mitä muualla.
No, nyt sitä ollaan lomalla, joten:


=)

Huomenna 1. Komppaniaan

Jos oli tiistaina rento päivä, niin keskiviikkona oli erittäin rento. Yks ainoa oppitunti oli ja muuten vaan makoiltiin.
Tänään oli joku kansalaiskasvatus joka oli sinänsä aivan turha.
Huomenna sitte siirrytään uusiin paikkoihin ja pääsee taas kantamaan pyykkisäkkiä ja tällä kertaa
hiukan pidempi matka.
Tänään on vituttanu aika raakasti koko päivän eräiden joukkuetovereiden sekä mukavan sateessa seisomisen johdosta.

Mieliala:

=(

Rennohko päivä

Nyt on sitte toistaseksi viimenen varustarkastus suoritettu ja ylläri ylläri mitään ei ollu ittekseen loman aikana kaapista lähteny kävelemään.
Tämän lisäksi oltiin seuraamassa komppanian välisiä kilpailuita joten ihan kohtuu rennosta
päivästä oli kyse. Illalla selvis myös, että viikonloppuna lomille. On se huikeeta!

Lomilta, mars

Ah, jälleen se on aika palata viihtyisälle Merikasarmille.
Kyllähän tää pidennetty viikonloppuvapaa hieman pidemmältä tosiaan tuntui, mutta nopeasti se silti meni.
Seuraavista lomista ei sitte ookkaan tietoa. Ehkä se on ens viikonloppuna, ehkä ei.
Joka tapauksessa, kirjoittelemisiin.

Mieliala:

=|

Alokaskausi lusittuna

Kuten on tullu jo edelläki todettua, niin nyt se alokaskausi on sitten ohi.
Täytyy myöntää, että tuo aika on kulunut varsin nopeasti, kuitenkin 7 viikkoa ollaan nyt palveluksesta suoritettu.
Tähän kirjoitukseen ajattelin koota alokaskauden paskimmat/parhaimmat kokemukset ja aloitetaan niiden keruu enempiä höpisemättä ja listataan vaikka ensimmäiseksi kammottavimmat kokemukset.

Ensimmäisenä on pakko mainita Kiikalan alokasleiri. Leiri ei ollut todellakaan niin paha, mitä hurjimmat huhut etukäteen kertoivat, sillä se oli paljon pahempi. Koko viiden päivän ajan tuli vettä ku sieltä kuuluisasta esterin takapuolesta ja meno oli muutenkin täydellisesti perseestä. Kiikalaan en tule enää vapaaehtoisesti astumaan koskaan. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että Kiikalan jälkeen oli heti ampumaleiri, eli telttojen kanssa siirryttiin vain paikasta A paikkaan B eikä välissä ollut peseytymis yms. mahdollisuuksia.
Lisää paskoja kokemuksia on tuottanut ampumaradalla siirtyminen. Itse ampuminen on ollut ihan ok puuhaa, mutta ampuradalla siirrytään aina muodossa marssien ja tahti ei ole todellakaan hiljaisimmasta päästä. Ampumaradalta takaisin palataan yleensä julkisia kulkuneuvoja käyttäen, mikä tarkoittaa metroa. Metro on "kulkuväline", jossa muodossa otetaan edessä olevan repusta kiinni ja lähdetään juoksuun. Mikäli muoto katkeaa, palataan katkennut osa hakemaan sieltä missä se katketi tai sitten odotellaan kyykyssä 90 asteen kulmassa, että katkennut osa on saanut muodon pääjoukon kiinni.
Varustetarkastukset on sitte yks asia, jotka hajottaa aina ja kunnolla. Hyvä esimerkki näistä saatiin viime torstaina, kun ensin oltiin keskiviikkona kaks tuntia särmätty kaappeja, koska omaiset tulee niitä perjantaina pällistelemään. No, vielä mitä. Torstaina kaapin sisältö kärrättiin ulos ja siinä meni se kaappijärjestys. Näitä tarkastuksia on vieläpä kohtuu usein.
Aamuherätykset on neljäs asia, joka ei ole niin positiivisesti jäänyt mieleen. Muinaisessa siviilielämässä tuli helposti nukuttua sinne kahteen-kolmeen, mutta herätys kello 05.50 aamulla ei tule multa luonnistumaan ikinä, ei ikinä.

Jätetään pikkuhiljaa negatiiviset asiat taakse ja siirrytään positiivisiin asioihin. Kiikalan leiriltä paluu kasarmille oli kyllä jotain uskomattoman hienoa. Pääsi viikon tauon jälkeen suihkuun, tarpeet sai suorittaa mettän sijaan posliiniastialle ja ruokailua sai harrastaa sisätiloissa vailla sadetta. Leirin jälkeen kyllä oppi arvostamaan kasarmielämää täysin eri tavalla, mitä ennen leirille lähtöä.
Suojelupäivä jäi myöskin hienona kokemuksena mieleen ja erityisesti kaasunaamarin pitävyystesti. Testin jälkeen sai mennä haistelemaan kyynelkaasua ilman naamaria ja tämä oli varmasti elämäni ainoa tilaisuus jolloin moista voi kokeilla, siitä jäi hyvä muisto.
Varsin hieno fiilis valtasi mielen myös, kun sai 100% varmasti tietää, että haave laivakokin pestistä tulee toteutumaan. Alusta saakkahan tämä oli sanoisinko noin 99% varmaa, mutta sen oon saanu jo oppia, että mitään asiaa ei saa pitää täysin varmana, ennen kuin asia todellakin on lukkoon lyöty.
Muutenkin on aikaajoin ollu erittäin hauskaa. Varsinki tuvassa ollaan monena iltana naurettu niin paljo, että en muista koska olisin niin paljo nauranu. Hyvä henki on meill ollu tuvas ja se onki mielestäni erittäin tärkeää. Harmi vaan, että enää tämä tupa on pystyssä viikon verran ja sitten me kaikki siirrytään kohti uusia haasteita.

Ens viikko meillä lienee aika leppoinen. Tiistaina ja keskiviikkona kalenteriin on merkattu joukkueiden välinen jalkapalloturnaus ja muuten viikko on varattu uusiin palveluspaikkoihin siirtymiseen. Itse en vielä tiedä uutta "kotiani", mutta eiköhän sekin sieltä selvinne piakkoin.
Seuraavista lomista ei ole vielä tietoa, mutta uskoisin niiden viimeistään kahden viikon päästä olevan. Saattavat ne toki olla jo heti ens viikollakin, mutta kun ei asiaa tiedä nii en sano mitään.

Laitetaas tähän loppuun vielä pienet tilastot siitä, paljonko taistelua on jäljellä.

TJ 221 (82%)


Mieliala:

=)

Vala ohitse

Nyt sitä on sitten vala suoritettu ja ensimmäästä kertaa ollaan matruusina lomilla. Tälläkertaa loma on jopa hiukan pidempi, sillä takasin pitää palata vasta maanantaina. Tähän en ny jaksa paljo enempää löpistä, sillä taas on vedetty viikon verran semmoosilla neljän, maksimissaan viiden tunnin yöunilla etiäppäin joten hiukan silmäluomet rupeaa jo painamaan. TJ-luku romahti muuten heti kerralla 92 aamulla kun laivakokin pesti varmistui. Nyt TJ on vaivaiset 223 aamua. Ei oo enää paljoo. Nyt nukkumaan.


Mieliala:

=|

Kokki on kuningas

Nyt on sitte varmaa että laivakokiksi käy tieni ja hyvä niin sillä sen vuoksihan Upinniemeen lähdin. Tuli aika hyvä fiilis kun tämän asian sai 100% varmasti tietää.
Huomenna on siis vala ja matruusi musta leivotaan. Tänään ollaan mm. kerätty joka ikinen käpy maasta pois, sillä ne kuuluu puihin ei maahan. Sama homma tehtiin tietysti havunneulasille ja ihan pienillekki puunoksille.
HUOMENNA LOMILLE, JOUKKUE!

Mieliala:

=)

Jatkoa edelliseen

En voi ymmärtää kuinka vaikeeta on laittaa koko kaapin sisältö kerralla säkkiin ja kantaa ulos. Eipä siinä, olipa joku onnistunu kadottamaan kokonaan tyynynliinan ja sitä nyt ei ainakaan pysty ymmärtämään. Tämä päivä kyllä vitutti aika rankasti mutta nyt on enää kaks päivää niin pääsee lomille.

Mieliala:

=(

Taa yks päivä paketissa

En sitten mihinkään veksiin raaskinu tänäänkään lähteä. Aihetta olis ehkä ollu, mutta sama se on siviilissäki että pää saa olla kainalos ennen ku lääkärille suostun menemään.
Tänään nähtiin taas yks intin hienous. Eilen särmättiin kaappeja kaks tuntia kuntoon ja tänään kannettiin kaikki tavarat pihalle ja tarkastettiin puutteet. Bonuksena aina ku joku haki erikseen jotain tavaraa sisältä muut juoksi erään määritellyn puun ympäri.

Jälleen sulkeisia

Tänään oli aika lepposa päivä. Heti aamusta oli sulkeiset ja niiden jälkeen oikeastaan vain siivottiin. Perustutkinnon pisteet saatiin myös tietää ja ne oli niin hyvät että tuloksena oli kuntoisuusloma. Jalka meni tänään entistä pahempaan kuntoon ja huomenna taitaa olla eka varuskuntasairaalareissu edessä.

Mieliala:

=|

Sulkeiset alkoi

Tänään ne sitten alkoi, nimittäin tällä viikolla joka päivä pidettävät sulkeiset, hienommalta nimeltään sulkeisjärjestysharjoitukset.
Sulkeisten lisäksi käytiin viimesen kerran suunnistamassa ja koska vapaa aikaa täällä ei millään voida antaa niin kolme kertaa on tänään siivottukin. Myös tervehtimistä on opeteltu ja tämäkin on jo opittu tyyliin ekana päivänä.
Huomenna saan tietää paljoko kilahti pisteitä sotilaan perustutkinnosta.

Mieliala:

=|

Lomilta paluu

Jälleen on yhdet lomat käytetty ja nopeastihan ne taas meni. Oikeastaan käväsin kotona vaan nukkumassa yhden yön, mutta kyllähän tämmönen pienempikin vierailu kotona hiukan rentoutti. Ens viikolla sitte lomilla jälleen ja sillon hieman pidemmän kaavan mukaan kun loma alkaa perjantaina ja päättyy vasta maanantaina. Ensimmäästä kertaa oon nyt myös ainoastaan viikon kiinni, joten toivon tuonkin ajan tuntuvan huomattavasti lyhyemmältä kuin nämä kaksiviikkoisjaksot joihin on jo tottunut. TJ-luku myös vähenee jo uhkavaasti, sen ollessa enää ainoastaan 320 aamua. Ei muuta kuin komennuskassin pakkaukseen, mars.



Mieliala:

=|

Kotona ollaan

Noniin, nyt sitä ollaan viimesen kerran lomilla alokkaana, sillä ens perjantaina on vala ja sillon ylenen matruusiksi. Itsehän pidän siis laivakokin paikkaa jo 100% varmana joten aika kova pettymys on jonsen siihen pestiin pääse.

Edellinen kaksi viikkoa oli täysin perseestä.
Aluksi oli heti kuuluisa Kiikalan alokasleiri josta olin kuullu jo entuudesaankin paljon paskaa, mutta yllätyksekseni paikka olikin jopa paskempi mitä huhut kertoivat. Pari faktaa Kiikalasta tuntui ainakin pitävän paikkansa nimittäin Kiikalassa todellakin sataa aina ja toisekseen siellä ei näe mitään eläimiä. Ainoa eläin, jonka viiden päivän aikana näin oli korppi eli kuoleman lintu ja mikä hauskinta huhujen mukaan kuolema asuu Kiikalassa joten näyttäytyipä sitten sekin.
Eniten hajotti se pirun vesisade ja ryömiminen. Ensin ryömittiin litimärissä vaatteissa suunnilleen 400 metriä ja kun se ei kuulemma sujunut tarpeeksi rivakasti haettiin motivaatiota ja ryömittiin jyrkkää rinnettä ylöspäin. Aina ku yritti liikkua eteen niin märkä maa vaan petti alla ja valui alaspäin. Kun rinne oli vaivoin päästy ylös niin ruvettiin liikkumaan syöksyen eteenpäin, eli otettiin aina kolme askelta jonka jälkeen syöksyttiin maihin. Jos otti useamman ku kolme askelta joutui palaamaan 20 metriä taakse.
Viimesen yön sotaharjotuksessa mulla kävi edes kohtuu hyvä tuuri. Aina kun tuli hälytyksiä stuin olemaan vartiossa, eli suomeksi sanottuna jouduin liikkumaan hyvin vähän tai sitten en ollenkaan. Koko leirin aikana unta kertyi palloon n. 3,5 tuntia joten aika väsynyttä porukkaa lähti kohti Upinniemeä takasin.
Upinniemessä nukuttiin vielä ennen kasarmille pääsyä pari yötä teltassa kun vuorossa oli ampumaleiri ja taisteluammunnat. Kahen päivän aikana ammuttiin taistelijaparin kanssa puolustusammunta (poterosta ammutaan maasta nousevia maalitauluja) sekä hyökkäysammunta (ryömitään & syöksytään mettäs ja ammutaan nousevia maalitauluja) molemmat kahdesti. Mielestäni nämä ammunnat meni ihan nappiin multa ja taistelijaparilta joten sikäli voi olla tyytyväinen.
Ampumaleirin jälkeen kasarmille paluu oli kyllä yhtä juhlaa kun pääsi viikon tauon jälkeen peseytymään ja syömään kunnolla. Kiikalaan ei todellakaan tule ikävä. Oli aika helvetin paska paikka mutta se fiilis ku sieltä pääsi pois oli kyllä jotain niin uskomatonta että tuskin semmosta tulee ihan äkkiä kokemaan. Meidän alikersantitki muute sano, että meidän alokaskiikala oli rankempi mitä niillä oli ollu.

Sotilaan perustutkinto tuli myöskin suoritettua ja sekin onnistui mielestäni hyvin. Yhden ihan älyttömän huolimattomuusvirheen tein kun unohdohdin kertasingolla ammuttaessa tarkistaa takavaara-alueen ja tokihan tämän muistin välittömästi kun olin laukassu singon. Ensiapu rasti meni myös päin persettä. Tosin niin meni kaikilla muillakin, sillä siinä vaadittiin asioita joita meille ei olla opetettu.
Amputaitotestiin en voi olla missään nimessä tyytyväinen. Sain ainoastaan 9 laukausta tauluun 12:sta. Pettynyt siis olen tähän.
Loppuviikosta oli vielä vaellusmarssi ja se oli alokaskauden viimenen rypistys. Kahen päivän aikana marssittiin n. 30 km ja matka sisälsi myös vesistönylityksen. Kävi hyvä säkä että sadetta ei näinä kahtena päivänä saatu niskaan mutta perjantaina astuin jotenki huonosti jonku kiven päälle ja muutama varvas taittu aika ilkeästi. Nyt kipu on säteilly koko jalkapöytään ja kävely on aika tuskaista mutta eiköhän tuo tästä tokene.

Huomenna sitä pitäis jo palata takasi Upinniemeen joten tämä loma on jo kohta ohi vaikka vasta se alkoi. Koko ens viikko sisältää sulkeisia, sulkeisia, sulkeisia, sulkeisia, hiukan suunnistusta, ehkä vähän jalkapalloa, niin ja mainitsinko jo sulkeiset ja saattaapa väliin mahtua myös jotku sulkeiset. Eli ens perjantaina olevaa valaa harjotellaan aika ankarasti ja se palkitaan sitte ens viikonloppuna pidennetyllä viikonloppuvapaalla joka kestää maanantaihin saakka.
Nyt muihin toimiin, MARS.


Mieliala:

=)

Ohi on

Nyt on alokaskausi käytännössä lusittu sillä jäljellä on enää ens viikon sulkeiset.
Tänään teki vähä tiukkaa herätä yöllä neljältä marssimaan mutta hammasta purren selvittiin senkin marssin harmeista.
Varpaita tosin onnistuin telomaan ja nyt kipu on säteilly koko jalkapöytään aika ikävästi.
No, sitäkin vaivaa pääsee huomenna parantelemaan lomille.

Mieliala:

=|

Vaellusmarssi

Alokaskausi rupeaa huitomaan viimesiään ja tänään alko viimenen kunnon rypistys alokaskaudella kun aamusella starttasimme kaks päivää kestävälle vaellusmarssille. Matkaa tälle kertyy yhteensä n. 30 km.
Koko ens viikon on ohjelmassa sulkeisia kun harjotellaan valaa varten joten viimesiä alokaskauden hetkiä tosiaan vedellään. Eilinen ampumataitotesti meni aivan perseelleen kun sain ainoastaan 9 osumaa tauluun 12:sta kudista.

Mieliala:

=|

Perustutkinto

Tämän päivän perustutkinto meni mielestäni varsin nappiin. Ainoastaan kertasinko-rastilla tein helpon virheen enkä tarkistanu takavaara-aluetta. Myös ensiapu-rasti meni vituiksi ku siinä vaadittiin eri asioita ku on opetettu. Muuten napsahti ilmeisesti täydet pisteet joten ihan nappiin meni.
Huomenna on ampumataitotesti ja siitä haetaan kultaista luokkaa
eikä mitään muuta. Tuskin onnistuu mutta täytyyhän ny tavotetta olla...

Mieliala:

=)

Jatkoa

Leiri oli ehdottomasti rankin kokemus tähän mennessä. Päällimmäisenä mieleen jäi ryömiminen. Sitä harrastettiin aivan älytön määrä ja välillä lähes pystysuoraa rinnettä pitkin.
Nyt se on kuitenki ohi ja päällä on kyllä pieni voittajafiilis.
Kasarmioloja kyllä oppi arvostamaan ja paljon. Kiikalaan ei ikävä tule.
Huomenna vuorossa taistelijan perustutkinto ja siihen leikkiin lähetään taas hyvällä asenteella mukaan.

Mieliala:

=)

Kasarmilla

Heti kärkeen pahoottelut ku en Kiikalasta saanu raporttia laitettua mutta oli vaan koko ajan meno päällä nii ei pystyny.
Suurimmat vitutukset tähän mennessä tuli koettua Kiikalassa. Myös myytti "Kiikalassa sataa aina tuli todettua paikkansapitäväksi.
Eläimiä ei myöskään näkyny
niinku kerrotaan. Yks ainoa lintu eksyi silmiini ja se oli korppi - kuoleman lintu. Se ei kylläkään lentäny väärin päin kuten niiden Kiikalassa huhujen mukaan kuuluisi.

Vartiossa

Täällä sitä jökötetään vartiossa ja tylsää on.
Poteroa kaivettiin semmonen 10 tuntia ja siinä meni se päivä. Pian nukkumaan.

Leirille

Tästä ruvetaan pian lähtemään kohti kiikalaa.
Kiikalastaki yritän tänne tekstiä heittää, vaikka puhelimet onkin siellä jyrkästi kielletty.
Nyt reppua pakkaamaan...

Kalju keli

Nyt on helteet ohi. Tänää on ollu niin syksyynen keli että en muistakkaa koska viimeksi oon moisen nähny.
Sinänsä tänään on ollu helppo päivä. Uimatesti oli ja sen toki läpääsin. Sen lisäksi oli ainoastaan viitisen tuntia E-salissa, sekä sulkeiset.
Tänään virtaa riitti kaikkeen ylimääräseenki. Tästä osotuksena ku ryömin pitkin tuvan lattiaa ja välillä menin ilmasuojaan sängyn alle. Niin, armeijassahan tehdään pojista miehiä...

Mieliala:

=)

Lomat lusittu

Noniin jälleen on yhet lomat lusittu ja euraavan kerran lomaa vietetään taas kahden viikon päästä ja silloon siis vuorossa loma joka alkaa lauantaina ja päättyy sunnuntaina.
Nyt väsyttää ihan pirusti, mutta eiköhän tuo väsymys loittone kun tästä pian junaan astun ja tulee taas kaikki hieman maistissa olevat tyypit juttelemaan. Jännä juttu sinänsä, että kaikki nää on reserviupseereita. Esim. viime matkalla juttujansa tuli kertomaan reservin kapteeni.
No mutta, tässäpä oli tämä loma.


Mieliala:

=|

Kaks viimeestä viikkoa nippuun

Kaks edellistä viikkoa oli selkeästi rankempia ku kaks ensimmäästä viikkoa valtion palveluksessa. Kuten jo edellä totesin reilut neljä kiloa lähti painoakin joten siitäkin huomaa että jotain on tullu tehtyä.

Hienoimpana kokemuksena jäi tuo kyynelkaasun haistelu. Mahdollisuutta sellasen haistelemiseen tuskin enää tulee koskaan, ellen sitte osallistu johonki mellakkaan, joten hienoa että tuli koettua minkälaista tavaraa se on. Täytyy sanoa, että nyt ymmärtää hiukan paremmin miks mellakoijat lähtee aika vikkelää pakoon ku kyseistä kaasua päälleen saavat.
Ensimmäänen "leiri" oli myös ihan hieno kokemus. Lähinnähän se oli vaan teltan pystyttämisen harjottelemista sun muuta, mutta tunnelma siellä oli täysin erilainen kuin kasarmilla ollessa.

Ikävimpiä kokemuksia on edelleenki noi ampumaradalla käynnit. Mä en vaan ymmärrä miks sinne pitää mennä nii jumalattoman nopeeta vauhtia että harvat edes pysyy peräs. Viime kerralla meitä oli muodossa yhteensä n. 20 ku lähettiin ja perillä oli 7 ja muut laahusti perässä. Vauhdissa pysyminenki on toki asennekysymys pitkälti, sillä itte oon saanu pysyteltyä todellakin hammasta purren aina kärjen mukana vaikka coopertestin perusteella mulla on joukkueen huonoin kunto.
Kerran ampumaradalta jopa tultiin pois metrolla. Metro on siis "kulkuväline", jossa otetaan etummaisen miehen repusta kiinni ja sitten juostaan. Kun metro katkeaa palataan katkennut osa hakemaan takasin kiinni tai sitten katkennutta osaa odotellaan kyykky-asennossa 90 asteen kulmassa. Voin sanoa, että ikinä en oo ollu niin paskana ku sen reissun jälkeen, en edes yhdenkää juoksemani cooperin jälkeen.

Kunto on kylläkin kasvanu selkeesti ja myös muutenki on fysiikka parantunu. Yhellä polulla, josta yleensä kuljetaan ku lähetään marsseille on puu kaatunu aika ikävästi ja jääny silleen korkeelle, että se on kuitenki mahdoton alittaakaan. Muistan, kuinka ensimmääsinä päivinä sen ylittäminen oli jopa pienimuotoonen haaste, mutta nyt se ei oo edes mikään este vaikka sen ylitti kovan rasituksenki jälkeen.

Ens viikolla päästäänki sitte jo ekalla oikeelle leirille, ku lähetään kuuluisalle Kiikalan vitutusleirille 4 tai 5 päiväksi (en nyt muista kumpi oli). Nähtäväksi jää, onko Kiikala maineensa veroinen paikka vai osoittuuko kaikki puheet ainoastaan puheiksi. Kiikalaan ajattelin ottaa puhelimen mukaan, vaikka se ilmeisesti sielläkin on kiellettyä. Syy tähän kieltoon on siis se, että jos leirillä sattuu jotain, niin heti ei oo 500 puhelua Iltalehteen. Kiikalasta on varmasti tulossa myös tämän blogin ensimmäiset kuvat.

Kaks viikkoa taas ollaan kiinni ja seuraavalla lomalla ei paljo oo motivaatiota läheä kotiin ku se alkaa lauantaina ja päättyy sunnuntaina. Itte ku asun kuitenkin sen verran kaukana, että molemmat päivät kuluu matkustaessa.
Meidän komppaniassa kiinnioloja on aika pirusti enemmän ku muualla. Naapurikomppanian kaverit on joka viikonloppu lomilla ja vieläpä semmosenki uutisen kuulin, että ne saa kuntsarin aina ku käyvät 10 kertaa aamulenkillä. Täs olis ny jo 2 kuntsaria tienattuna jos moinen sääntö olis 3. komppaniassaki.

Hyvä tuuri kouluttajien suhteen muuten jatkui, kun meidän kasarmin kokelas osoittautui varsin mukavaksi kaveriksi. Osaa tottakai olla tiukka, mutta ku vertaa viereisen kasarmin kokelaaseen, joka mm. ehti jo pakottaa VMTL-taistelijatkin marssimaan nii tää on suorastaan rento kaveri.

Oli muuten aika hauska tilanne eileen ku oli lomautuksen aika. Koko kaks viikkoa on ollu tyyliin 30 asteen helle ja kun päästiin kasarmin eteen kolmiriviin lomautusta varten, niin sillä hetkellä taivas repes ja alko hirvee kaatosade. Onneks tätä ei kuitenkaa kestäny ku vajaa minuutin ja pian jo kajahtiki ilmoille "lomille mars!"
No joo, huomenna taas takasi, mutta nytpä onki jo puolet alokaskaudesta ohi. Edelleen täytyy todeta, että nopeaa juoksee aika.


Mieliala:

=)

Tahdintoistoja

Listataampa tähän yleisön pyynnöstä muutamia tahdintoistoja joita oommee laulelleet.


Äiti, äiti, etkö sä nää?
tästä mä tykkään tänne mä jään.
Siskot, siskot, ymmärtäkää,
siviilielämään hajoo pää.


Ei oo kiire, ei oo hoppu,
kiinni on meillä viikonloppu.


Sinisellä avolavamossella,
saapuu joukko pitkätukkia.
Pitkätukista pidä en,
RK:n lataan hymyillen.
RK 62 nakuttaa,
pitkätukat lakoaa.
Yksi karkuun yrittää,
niskalaukaus sen pysäyttää.


Tahdon olla laivastomies,
kaikkien naisten ihannemies.


Tahdon olla kiväärimies,
taistelukenttien viikatemies.
mitä ne naiset haluaa?
kiväärimiestä ja hetekaa.


Tiku, taku, tiku, taku,
Iines ja Aku.
Hessu on homo, homo, homo.

Lomilla

Noniin, toiset lomat parasta aikaa käynnissä.
Saunaan oli heti mentävä ku kotiin pääsi ja suihkussaki sai olla oikeen pidempään ku sen puoli minuuttia joka on taas edelliset kaks viikkoa ollu ehdoton maksimi.

Tänään ennen lomautusta harjoteltiin jotain ensiapujuttuja sekä itsepuolustusta, myös jalkapalloa potkiskeltiin.
Itsepuolustus on fyysisesti aika rankkaa se tuli taas tänään todistettua. Jalkapallon peluussa sain sääeen aika kovan tällin ja näköjään pientä haavaaumaakin siihen oli syntyny. No, nyt on taas viikonloppu aikaa parannella haavoja ja sitte taas sunnuntaina kohti uutta taistelua. Oli muute neljä ja puoli kiloa haihtunu läskiä viimeesen kahen viikon aikana. Oli ihan pakko käydä puntarilla ku huomasin, että vyö ei enää loksahtanukkaan samaan reikään ku yleensä.
Huomenna tulossa taas kahen edellisen viikon niputus. Nyt kuulemiin.


Mieliala: =D

Jatkoa

Tänään ei ollukkaa kovin mukava päivä. Tai no mukavaa oli että päivän sauvakävely muutettiin potkupallon peluuksi. Vähemmän mukavaa oli sitte ampumassa käynti. Ei siinäkää muuta mutta ku sinne mennään edelleen aivan helvetinmoista kyytiä niin että on aivan paskana aina. Eipä tässä muuta. Huomenna lomille!

Mieliala: =)

Takasi kassulla

Nyt ollaan takasin kasarmilla, tai itteasias oltiin jo eilen. Eilen vaan nousi aika kova kuume ja olin aika väsyksis nii en jaksanu tänne mitään raapustaa.
Leirillä oli mukavaa. Lähinnä harjoteltiin teltan kasaamista ja purkamista sekä tuliasemaan siirtymistä. Yövartiossa pääsi kylmyys vähä yllättämään ja varmasti siitä se kuume johtuukin. Yöllä sai jopa pari tuntia unta palloon ettei ihan täysin unetta tarvinnu olla.

Jatkoa

Kontissa käynti olikin sitte mielenkiintoonen kokemus. Nenä ja silmät meni hetkessä aivan toimintakyvyttömäksi ja alko raju yskänpuuska. Aika tuhtia tavaraa siis sillä kyseenen kaasu oli ainoastaan 10%:sta. Ihan mukava päivä siis oli.
Huomenna ei valitettavasti tuukkaan uutta tekstiä tänne sillä lähetään pienelle leirille ja siellä on puhelimet ehdottomasti kiellettyjä. Ajattelin näin ekalla leirillä tätä määräystä noudattaa.

Mieliala:

=)

Suojelua

Suojelua harjoteltiin tänään. Aluksi oli jotain pientä tulipalonsammutusta joka oli mulle jo ihan tuttua ennestäänki. Tän jälkeen puettiinki suojeluvarustus päälle ja mentiin konttiin jossa oli kyynelkaasua. Suojanaamari oli pitävä niinku kuuluuki eikä kaasu siis tuottanut mitään oireita.
Jälkeenpäin oli mahollisuus mennä konttiin ilman naamaria ja mä kun en oo mikään vaikein kaveri houkutella tämmösiin niin olihan sinne mentävä.

Jatkuu edellisestä

Perille ku päästiin nii mulla hätinä henki kulki, kylkeä pisti, ääntä en saanu ulos ja veden nieleminenkää ei onnistunu.
Karmasevin kokemus tähän mennessä.
Tämä kaikki toki tehtiin ampumaratavarustus päällä. Siihen kuuluu maastopuku täydellisenä ja repullinen tavaraa jota ei tarvita, mm. villapaita täs 30 asteen helteessä.
Huomenna vuorossa suojelukoulutusta ja meille saapuu myös oma kokelas. Toivottavasti ei oo kovin mulkku.

Mieliala: =|

Ampumassa

Ampumassa kävästiin taas tänään. Polviasennosta ampuminen ei oikeen onnistunu ja hyväksyttyä suoritusta en saanu, eipä tosin saanu kovin moni muukaan. Pysty/polvi onnistu jo paremmin ja siitä tuli arvosanaksi kiitettävä.
Ampumaradalta kasarmille tultiin juosten ku meidän ryhmälle sattu semmonen juoksuhullu alikersantti. Edessä menevän repusta piti ottaa kiinni ja sitte laitettiin juoksuksi. Pakko oli siis mennä muodon mukana.

Deja vu

Voisin oikeastaan kopioida tähän tuon eilisen tekstin, sillä päivä oli täysin samanlainen kuin eilen.
Huomenna saaki nukkua pitkään, sillä sunnuntain kunniaksi herätys on vasta kello 8.00. Huomenna mennään myös ampumaan ja tälläkertaa polvelta ja pystystä. Eipä oo toivoakaan että noista asennoista sais tauluun.
Tänään ilmaantu komppaniaan myös upseerikokelas. Ihan ok kaveri sillon ku hommat sujuu. Harmi vaan ku joillain ei suju...

Mieliala:

=)

Jatkoa edelliseen

Itte tykkäsin eniten telamiinarastista ja siinä myös parhaiten onnistuin. Kertasinkorasti oli myös ihan mukava. Vähä lupailivat että semmosella pääsis täs ampumaanki oikeen. Ens viikolla ollaanki sitte ekalla "leirillä" ku yks yö vietetään majotusharjotuksen parissa.
Vähäsen harmittaa tän viikonlopun kiinniolo ku jäi vauhtiajot väliin ekaa kertaa historiassaan. Nyt pienet unet ja sitte jälleen kerran pinkan tekoon.

Asekoulutusta

Oli aika kummallinen päivä. Samaan aikaan oli aika raskasta mutta sitte hyvinki letkeetä. Koko päivä tärvättiin asekoulutukseen. Oikeestaan kaikki oli jo opitun kertaamista. Koulutusrasteja oli kaikkiaan yheksän; telamiina, lippaan vaihtaminen, häiriön poisto, rynkyn purku ja kasaus, aseenpuhdistus, eko-aseella ampuminen, rynkkyjumppa, käsikranaatti ja kertasinko.
45 minuuttia vietettiin kullakin rastilla joten aikaa tosiaan meni.

Mieliala:

=)

Asekoulutusta

Oli aika kummallinen päivä. Samaan aikaan oli aika raskasta mutta sitte hyvinki letkeetä. Koko päivä tärvättiin asekoulutukseen. Oikeestaan kaikki oli jo opitun kertaamista. Koulutusrasteja oli kaikkiaan yheksän; telamiina, lippaan vaihtaminen, häiriön poisto, rynkyn purku ja kasaus, aseenpuhdistus, eko-aseella ampuminen, rynkkyjumppa, käsikranaatti ja kertasinko.
45 minuuttia vietettiin kullakin rastilla joten koko päivä tosiaan meni tähän.

Kädet kipeinä

Käsivarret ompi hellänä, hyvä että liikuttamaan pystyy. Syynä tähän on lähinnä tämäniltainen itsepuolustusharjottelu. Tänään käytiin lisäksi taas sauvakävelemässä ja otettiimpa siinä myös jokunen juoksuaskelkin.
Aseen kans myös vähän peuhattiin ja kertailtiin kaikkea tähän mennessä oppimaamme.
Äsken vetäsin sotkussa mustikkatassun naamariin ja nyt on viineriä vaille koko munkkivalikoima testattu. Nyt rupeen parantelemaan käsiä.

Mieliala:

=D

TJ 340 ja jotain

Tänään oli kohtuullisen rento päivä.
Aamusta käytiin vähä suunnistamas ja pelailemas jalkapalloa. Päivällä oli oppitunti aiheena suojelu. Ampuma-asentoa polvelta ja seisten reenailtiin myös. Illan päätti sitte sulkeiset.
Aamulla sain myös mukavan uutisen ku kuulin että musta tuli eno. Tätä sitte kävinki juhlistamas oikeen munkkikaffeilla.
Nyt on paikat jo vähä parantunu lukuunottamatta polvea ja jalkapohjia.

Mieliala:

=)

Jatkoa

Marssin jälkeen olin aika piipussa. Sen uskon johtuvan aika pitkälti nestehukasta joka pääsi yllättämään. Enää ei olisi paljo tarvittu että olisin ollu ihan lyyhistymispistees enkä ollu porukan ainoa joka tästä kärsi.
Ekaa kertaa oli maiharit jalassa tällä marssilla ja ilman rakkoja selvittiin. Kotoa toin urheiluteippiä jolla teippasin kohdat joihin rakkoja yleensä tulee ja hyvin siis toimi.
Paikat on aivan paskana joten:

Mieliala:

=|

Marssi

Tänään oli eka vähän pidempi marssi. Matkaa kertyi joku vajaa 15 km.
Samassa harjoteltiin myös etenemismuotoja. Keskellä märkää mettää saiki melko pitkän matkan ryömiä. Itseasias tämä oli paljo fyysisempää ku marssi itsessään.
Maastoutumisharjotuksi tehtiin myös mukavassa maastossa. Siinä oli semmosta pari metriä pitkää heinää ja ku syöksyin nii polvi kolahti suoraan kiveen.
Ny on sitte polvi mukavasti turvoksissa ja tosi kipee.

Paluu

Nyt ne on sitte ekat lomat lusittuna ja 14.43 on lähtö taas kohti Upinniemeä.
Taas vois todeta, että jos Keuruulle olisin menny, nii seittemän jälkeen illalla vasta pitäis lähtee. Nyt oon jo samaan aikaan varuskunnassa sisällä. No, mikäpäs se on junan ravintolavaunussa istuskellessa. Saapa nähdä löydänkö Kirkkonummella paikan mistä bussi lähtee. Kovinkaa varmaa tietoa ei nimittäin oo siitä että missä se on. Tosin onpa siinäki tunti aikaa navigoida että eiköhän se sieltä löydy. Parin viikon päästä on sitte seuraava loma ku sattu virka-apu viikko justiin 3. komppanialle. Nyt ei edes kummemmin haittaa että takaasi pitää lähtiä. Lauantaina ajattelin että takasi lähtö vois vähä harmittaa mutta eipä tää ny kummemmalta tunnu. Seuraavan kerran siis ku lomille tuun, niin palvelusta on takana jo kuukausi. Nopeesti se aika vaan menee.

Mieliala:

=)

Yhteenveto parista ekasta viikosta

Noniin, nyt on eka loma pian lusittu ja aika kirjoottaa tämmöönen pienimuotoonen yhteenveto parista ekasta viikosta.

Ensimmäänen päivä oli varisn mielenkiintoonen ja silloon oppi ainaki sen tosiasian, että armeija todellakin on yhtä odottamista kuten etukäteen tiedossa olikin. Ensimmääsen kerran tähä sai kosketuksen jo Kirkkonummen juna-asemalla ku odottelin puolustusvoimien tarjoamaa kyytiä varuskuntaan yli puolituntia. Kun bussi oli saapunu, istuin sen kyydissä vielä n. 45 minuuttia ennen ku se lähti liikkeelle.
Kun Upinniemeen saavuttiin oli ekana vastassa huumekoirat ja sen jälkeen piti siviilikassit tyhjätä ja näyttää niiden sisältö alikersanteille. Seuraavaksi määrättiinki komppania ja sitte taas odoteltiin puolisentuntia että jotain tapahtu.
Seuraavana oli sitte vuorossa semmone pieni haastattelu jossa vähä kartotettiin kuntoa ja sen perusteella sitte määrättiin joukkue. Tämän jälkeen jonotettiin semmoonen tunti komppanian päällikön haastatteluun ja sitte siellä se kysy vaan että käyttääkö huumeita ja mikä suhde on poliisiin. Haastattelun jälkeen siirryttiin pihalle jonottamaan että pääsee hakemaan tavaroita.
Lopulta tavaran hakuun päästiinki ja ku sieltä tultiin niin kumottiin koko säkki nurmikolle ja tarkistettiin onko kaikilla kaikki.
Tarkastuksen jälkeen siirryttiin tupiin laittamaan tavarat kaappiin.
Loppuilta sitte koko tupa istu vaa hiljaa mitään puhumatta taistelujakkaroillaan ja mitää ei uskaltanu tehä ku koskaan ei tienny mitä tapahtuu pian vai tapahtuuko mitään.

Toinen päivä oli vielä aikalailla samanlaasta istuskelua ku oli ensimmäänenki päivä, mutta kolmantena päivänä rupes jo pientä juttuaki tuvassa lentämään. Muutaman päivän jälkeen myös saatiin aseet käsiin ja alko aseenkäsittelyn ja ampuma-asennon reenaus.

Ekan kahen viikon aikana mieleen on eniten jääny pari marssia jotka ollaan suoritettu. Oon tykänny molemmista ku on mettäs saanu kuljeskella kohtuu verkkaista vauhtia ja maisemat on ollu komeita. Mieleen jäi toki myös ampumatulokseni joka siis tuli totaalisen puskista. Armeijassa koskin ensimmääsen kerran mihinkää aseeseen koskaan, ikinä, milloinkaan (poislukien nallipyssy)ja heti pärähti koko komppanian paras tulos tauluun tuloksella 93 pistettä. Tämä oli myös komppanian ainoa kiitettävä tulos. Mieleen jäi myös matka ampumaradalle. Sinne käveltiin aivan hirveetä vauhtia ja matkakaan ei ollu mikään aivan lyhyt. Suurehko osa porukasta hyytykin matkalla ja saapu paikalla reippaasti muita myöhemmin perässä laahustaen. Itte onnistuin taistelemaan perille pääsjoukon mukana vaikka rehellisesti voin sanoa olleeni aivan loppu silloon ja varmaan koskaan en oo ollu yhtä puhki. Cooppertestin loppuhuipennukseen täysin verrattavis olis sen hetkinen olotila.
Kahen viikon aikana on varsin rakkaaksi paikaksi muodostunu tämä iki-ihana E-sali. Se on siis ihan normaali sali jossa pidetään kaikki oppitunnit. Se on siitä kummallinen paikka että siellä kyllä rupee väsyttämään aivan hemmetisti oli sitte aihe mikä tahansa. En tiedä onko siellä niin huono ilma vai mikä siinä on mutta siinä on kyllä kova työ että silmäluomet saa auki pidettyä. Sinne myös mennään aina semmosella kiireellä että ei mihinkään muualle koko Upinniemessä. Penkkirivien loppumatka on aina liu'uttava ja sisään on juostava aivan hirveetä kyytiä muutenkin.
Sotilaskotiin päästiin myös jopa yllättävän nopeesti ja pakko se on yhtyä muiden kehuihin niiden munkkien maistuvuudesta. Kyllä se tuore vaan on aina tuoretta.
Suut ylöspäin vetää myös tieto siitä, että laivakokin paikka on 99,9 prosenttisen varma juttu.
Kävi tosi hyvä tuuri että meidän kaikki kolme alikersanttia on tosi rentoja. Kaks näistä pitää yllä kyllä kuria silleen justiin sopivasti ja yks on semmoonen kaveri jota voi sanoa kyllä varmasti maailman rennoimmaksi alikersantiksi. Mun mielestä vaan hyvä että ne kaks on pikkasen tiukempia, sillä ei siitä tulisi yhtää mitään jos ei olis minkäännäkööstä kuria. Vaikka tiukempia ovatki nii erittäin rentoja silti osaavat olla myös. Joukkueenjohtaja luutnantti Rouvinen on myös erittäin mukava kuten myös joukkueen varajohtaja kersantti Hakala. Hyvä tuuri kävi siis tosiaan näiden kanssa.

Keskeyttäneitä oli kyllä aivan järjetön määrä ensimmääsien viikkojen aikana, sillä se lukema kapusi ilmeisesti jopa yli viidenkymmenen. Saas nähdä jättääkö lomilta kukaan palaamatta huomenna.
Ens viikolla koulutus ehkä vielä himpun verran kiristyy, sillä tulossa on mm. jo n. 20 km marssi.
Laitetaan vielä hassu lausahdus mikä tuli kuultua niin saadaan samalla henkilökunnan nimiäkin esille ku niitä täällä oli toivottu:

"Yritän vielä tämän viikon aikana hankkia noihin messeihin (vapaa-ajanviettohuoneet) plus tv -kortit. Tämän hankinnan jälkeen niissä voi sitten katsoa vaikka...


*piiiiiiiiiitkä hiljaisuus*

*hiljaisuus jatkuu*

...MTV3 maxia"

-Luutnantti Hämäläinen

Jostaki syystä toho vaan repes kaikki ku E-salissa tuolloin istuttiin.


Parin ekan viikon perusteella voin kyllä todeta että armeija on itsessään niin hyvää huumoria, että mistään muualta ei varmasti moista löydä. Voin todellakin suositella kyseistä laitosta aivan kaikille. Mikäli tuntee, ettei sitä jostain syystä pysty suorittamaan on se kyllä paskapuhetta. On tullut henkilökohtaisesti todistettua, että siellä ei tarvita ku huumoria ja hyvää asennetta niin pärjää hienosti.
Nyt ollaanki taas pari viikkoa kiinni, joten seuraavien viikkojen aikana on taas odotettavissa ainoastaan noita lyhykäisempiä tekstejä.

P.S Tänään jäljellä 348 (96%)


Mieliala:

=)

Lomalla

Noniin, nyt sitä kirjotellaan taas ihan omalta kotikoneelta. Ekat lomat siis kyseessä.
Ihme magneetti toi sotilaspuku ku junalla kotia tullessa tuli joka hemmetin juoppo ja selvin päin oleva henkilö kaikkea selittämään armeijasta. Eipä siinä, mukavahan niiden kans on jutella.
Tänään ennen lomillelähtöä vitutti kaikista eniten näitten kahen viikon aikana. Pidettiin semmoonen mukava varustetarkastus eli kannettiin sillä jumalattomalla pyykkisäkillä tavarat pihalle ja tarkistettiin onko kaikilla kaikki tallella. Eipä tässä vielä mitään, mutta saatiin se syntisen painava säkki kantaa pihalle ja sisälle pariin kertaan ku ne jokku ei oo vieläkää oppinu olemaan puhumatta motoon järjestätymisen aikana. Eikä tässäkään vielä kaikki. Yhdeltä sankarilta puuttu aina joku tavara ja sitte se lähti sit ettimään tuvasta erikseen. Siis saatana yhtä tavaraa kerralla. Tällä aikaa sitte muut piti käskettyjä tavaroita suorilla käsillä ilmassa.

Ekan kahden viikon aikana oppi ainaki arvostamaan pieniä asioota. Esim. kyllä oli mahtavaa käydä kotona vessas ku ei koko aika tavinnu odottaa koska huudetaan KOLMAS KOMPPANIA MINUUUUUUTTTTTIIIII. Huomenna voisin ehkä vetää kaks ekaa viikkoa kunnolla nippuun ku on ehkä vähä enemmän virtaa. Nyt ötyä!

Mieliala:

=D

Väsymys iski

Nyt on kyllä porukasta puristettu kaikki mehut irti. Kaikki vaan makaa punkas eikä jaksa mitää tehrä.
Tänään käytiin sauvakävelemäs ja sitte oli noi lihaskuntotestit. Jalkapalloa myös pelailtiin.
Joka paikka on täysin paskana ja kyllä täs on aikaki päästä lomille.
Tänään muute saatiin ammuntojen tulokset ja olin sitte komppanian paras ja ainoa joka sai edes kiitettävän, lievästi yllätyksenä tuli.
Mutta tässäpä taas tärkeimmät.

Mieliala:

=)

Otsikoita on vaikee keksiä

Tänään käväästiin taas marssimassa. Oli oikeesti kivaa rämpiä taisteluvarustus päällä pitkin mettää.
Lisäksi oli sulkeiset aiheena poistuttamiset. Aika rento päivä siis oli ja marssilla näky taas komeita maisemia.
Huomenna on lihaskuntotesti ainaki tiedos ja varmaan jotain muutaki kivaa.
Lauantaina poistutaanki sitte jo lomille, nopeesti on kyllä pari viikkoa menny.

Mieliala:

=D

Jatkoa edelliseen

Aamuinen suunnistusreissu suju myös mukavasti. Kaikki rastit löyty helposti.
Huomenna onki sitte marssi kakkonen ohjelmistossa, voi tehä vähä tiukkaa näillä jaloilla mutta mitää vapautuksia en kyllä lähe hakemaan.
Huomenna on myös valokuvaus. Hieno homma tämmösellä verisellä naamalla ja turvonneella huulella.
Nyt on ruvennu ilmenemään hajoiluita. Pari jannua ruikuttaa joka helvetin asiasta aina. Ei kivalta kuullosta.

Mieliala:

=)

Mukava ylläri

Tänää käväästiin ampumaradalla ammuskelemas. Oli mukava ylläri ku tauluun pärähti neljä kymppiä, kolme ysiä ja samanverran kahreksikkoja. Ennen en oo mihinkää aseeseen koskenukkaa joten mukavana yllärinä tuli.
Marssimatka ampumapaikalle oli aika pirun raskas ja aika moni hyyty totaalisesti. Ittelläki teki tosi pahaa mutta sinnittelin vaan loppuun asti vaikka nivusetki hinkkaa toisiaan vasten ja on tosi kipeet.

Päivystystä

Tänää oli aikasta raskas päivä. Heti aamusta oli cooper jonka alkulämmittelyjen jälkee olin jo ihan puhki.
Sen lisäksi oli vaihteeksi aseen puhdistamista ja mukavat 5 tuntia rakkaassa E-salissa.
Puoli kolmen aikaan pitäis jaksaa herätä päivystäjän tehtäviin. Tunnin välein vaa tarkistetaan onko ikkunat ja ovet lukos ja onko kaikki aseet tallella.
Huomenna ammutaan ekan kerran kovilla.

Mieliala:

=)

Vähän jatkoa edelliseen

Lääkärintarkastuksen lisäksi oli ainoastaan jotku pienet aseenkäsittelysulkeiset. Kaikki sujuu edelleen vallan mainiosti lukuun ottamatta sitä että leukaa särkee pirusti.
Huomenna ompi cooper. Kovinkaa mujevaa tulosta ei tosiaankaa oo odotettavissa.
Muutenki huomenna on aika raskas päivä tiedos. Ohjelmaa on aina 20.30 saakka.

Arpia

Tänään käytiin lääkärintarkastukses. Sinne ku jonotettiin nii mulla yhtäkkiä vaan vintti pimeni ja jalat petti alta. Naama edellä kaaduin arfalttiin ja heräilin siinä sitte muutaman minuutin päästä ja ny on komiasti leuka auki ja huuli turvoksis. Koskaa ennen en oo pyörtyny mutta tulipa seki ny koettua sitte.
Tarkastukses jonoteltiin kuutisen tuntia joten päivä oli melkeenpä siinä. Ny nisukaffeelle.

Mieliala:

=|

Raskas päivä

Tänään oli tähä mennes raskain päivä. Pientä tetsausharjotusta oli aamusta. Päivällä oli eka marssi ja suunnistuskoulutusta. Eka rakko tuli tänään kantapäähä kiitos tuliterien maihareiden, eli nahkavarsikenkien kuten täällä sanotaan. Semmoset piti olla jalas ku käytiin tulokirkossa.
Komiat oli muute maisemat ku kiivettiin marssilla jollekki pienehkölle kalliolle.

Mieliala:

=)

Tämä on otsikko

Ny tää homma rupee tuntumaan jo ihan rutiinilta. Tänään ammuttiin ekan kerran rynkyllä räkäpäitä. Lisäksi tehtiin p-koe1 ja sitte oli oppitunti suunnistuksesta nyt jo varsin rakkaaksi muotoutunees E-salissa. Siellä on aina aivan hemmetin kuuma ja jotenki siellä vaan rupee väsyttämään aina ihan pirusti. Valtion tarjoamiin lenkkareihinki alkaa pikkuhiljaa tottua ja hyvä niin sillä huomenna on eka marssi. Eipä taaskaan kummempia.

Mieliala:

=D

Sotilaskoti

Ny täs istuskellaan ekaa kertaa sotilaskodissa.
Tänään on harjooteltu rynkyllä tähtäämistä, telamiinan asennusta, kertasingon käyttöä ja käsikranaatin heittoa. Polvet on totaalisen paskana ja itteasias yks tupalaanen keskeytti tänää polven takia. Oikee vastaus siihe veikkaukseen on siis 5 päivää. Aamuherätykset on ollu tähä mennes ikävin homma.

Mieliala:

=)

TJ 359

Tänään oli myös ihan mukava päivä. Polvi on tosin vähä hellänä polviasennon ansiosta. Päähän onnistuin saamaan n. 5cm kokosen haavan ku onnistuin sen pamauttamaan kaapin oveen. Tänään saatiin ekan kerran myös iltavapaata ja poistua sai oikeen yksikön eteen nurmikolle. Itte laitoin kaapin kuntoon sillä välin.
Porukkaa on vissii lähteny kotimatkalle jo yli 40 henkeä, hirvee määrä (n. 280 alotti). Ötyä!

Mieliala:

=)

Hiki virtaa!

Huh huijakkaa. Tultiin justiin harjottelemasta lipastusta ja aseen purkua ja kasausta. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja pikkasen hiki virtaa. Seuraavaks sitte syömähän. Enää reilu viikko ekaan lomaan. Mukava heppu on myös meidän tämä joukkueenjohtaja. Laivakokin paikka on kuulemma lähes varma!

Mieliala:

=D

Mukavata!

Noniin, ny on päästy jo varsinaasesti armeijan meininkiin. Tänään oli ekat sulkeiset ja mukavata oli!
Eilen illalla vedettiin koko päivä pikakelauksena. Kaikki siis alko nukkumaanmenosta ja herätys oli heti minuutin päästä. Sitte vaan punkka uudestaan kuntoon ja sillee. Tän jälkeen sitte ravattiinki pihalla ja aina uuden varustuksen kans. Tääki oli itteasias kivaa puuhastelua. Täällähä peräti viihtyy!

Mieliala:

=D

Vähiin käy ennen ku loppuu.

Päivät ihan hupenee käsiin, enää 361 jäljellä.
Nyt onki päivän eka lepohetki ja koko päivä on menny kaikennäköösillä oppitunneilla.
Huamenna saamma rynkyt ja sitä rataa. Väsyttää ihan pirusti ku normaalisti sitä herää tähä aikaan. Jalatki puutuu yllättävän paljo nois muodoissa. Piikkejä myös luvassa huomenna, jee. Kuulemiin!

Mieliala:

=)

Hiano päivä!

Täs ei vissiin nukuta tänä yönä ku kaks sankaria naapurituvasta päätti kadota. Herätyski on jossain viiden mais kiitos jonku paloharjootuksen. Uskomattoman rento meininki näin muute ku alikersantikki vaan kehottaa nojailemaan seiniin. Tosi mukavia ovat muutenki. Varsinki pari tyyppiä.


Mieliala:

=)

Huh huijaa!

Nonni, ny son eka vapaahetki.
Kaks perinteistä huhua on jo ainaki saanu todistaa paikkansapitäviksi.
1. armeija on kiirehtimistä joka paikkaan odottamaan.
2. se vitun säkki painaa ihan helvetisti!
3. Komppania 5. Joukkue on ny koti sitte.
Kaikesta huolimatta:


=)

Matkalla

Täällä sitä nyt mennään Tampereella. Muutama muukin palveluksensa tänää aloottava on eksyny mukaan ja pari Parkanolaista jannua jopa Upinniemeen tulossa. Nonni, ny se matka jatkuuki jo. Palaillaan.

TSJ 1 - KOHTA MENNÄÄN!

Seuraavan saapumiserän palvelukseenastumispäivään 07.07.2008 on enää 1 aamua. Tähän on siis nyt tultu. Hiukset leikelty. Tarvittavat paperit ettitty (kaikki löyty!). Muuta tarpeellista tavaraa kasailtu. Kaikki on siis valmiina lähtöön. Luvassa aivan huikeita kuvia suoraan sotatantereelta. Luvassa yksityiskohtaista raporttia suoraan sotatantereelta. Luvassa vähintään yks kirjootus per päivä suoraan sotatantereelta. Joinain päivinä ehkäpä useampikin kirjootus suoraan sotatantereelta.
Nopeasti on aika kulunu. Ihan ku olis ollu eilen se päivä, ku kutsuntalappuset tipahti postilaatikkoon. Itte kutsunnat on myös ihan lähimuistissa vielä. Ja nyt ollaan tilanteessa jolloin TJ-laskuri lähtee lukemasta 362 käyntiin ja vähenee vähenemistään päivä päivältä. Kohta siis mennään!



Mieliala:


=D

TSJ 3

Se olis sitte viimeenen viikonloppu siviilissä nyt alkamaisillaan.
Eipä tunnu mitenkää kummalliselta tai en toki tiedä pitäiskö tuntuakaan. Erikooselta vaan kuulostaa ku ajattelee että viikon päästä on jo ensimmäänen viikko palveluksesta lusittuna.
No joo, tän päivän ohjelmaan vois kuulua palvelukseenastumismääräyksen ettiskelyä. Yhtää en oo varma mihin oon sen survaassu, mutta eiköhän se tuolta jostaki löydy. Yhtä varma en sitte olisi rokotuskortin löytämisestä. Sitä suosittelivat mukaan otettavaksi nii säästyy ylimäärääsiltä piikeiltä. Keväällä kyllä koulun terveydenhoitaja kyseli että onko tallella ja jos ei oo nii käski tulla hakemaan. No, enpä sitä tietenkää silloon vaivautunu tarkistelemaan ja ny vaan luotetaan siihen että tallessa on. Otetaan sitte ne ylimäärääsetki piikit vastaan jonsei löydy.
Täältä tähän.



Mieliala:


=)

TSJ 5

Kirjotellaas tänne taas ajan kuluksi. Kuten otsikostaki näkyy niin vähiinhän se käy ennen ku loppuu. Nelisen päivää siviilissä jäljellä ja sen jälkeen pääsee sitten pääsen nauttimaan valtion ilmaasesta ylöspidosta, josta vieläpä maksetaan. Uusimpien onkimieni mukaan laivakokeilla palvelus muuten kestää sen 9kk, joten TJ-lukuna voinen pitää tällä hetkellä 275:ää. Mutta mutta eipä täs ny oikeen asiaa oo taaskaan joten lopettelempa tähän.


Mieliala:

=D

TSJ 6

Testaillaas hiukan taas tätä puhelimella kirjoottelua. Eli pieni epäälys on, että en saa tällä kirjootettua ku yhren tekstiviestin pituusen viestin. Huono homma mikäli näin on, mutta parempi tietysti ku ei mitään. Täs ny sitte pitäis kaikennäkööstä kirjoottamista keksiä jotta näen saako pirempiäki. Kyllähän se raja täs varmaan aika pian tuloo vastaan jos on tullakseen. Jaha, ny saatiin vahvistus asialle. Tän pirempiä ei saa. Huonompi homma...

TSJ 7

Jaahans, se olis sitte viimeenen siviiliviikko edessä. Naatiskellaan tästä ja ruvetaan pikkuhiljaa ottamaan selvää kuinka paikanpäälle pääsee. Kohta mennään!

TSJ 9

Yhyreksän päivää on enää jäljellä ja tänään (taikka siis eilen) tipahti postilootaan jo hiukan odottelemanikin alokastiedote ja muuta roinaa. Sanottavaa hyötyä en ny nähny näistä lappusista olevan, sillä niissä oleva tieto oli aika pitkälle jo esim. varusmies-kirjasessa jaettua. No, saihan sitä sentään valapäivän tietää. Myöskään Kotkan karttaa ei tänä vuonna lähetetty, kuten oli viime vuonna tehty.
Vaan pistipä sieltä sitte yks asia silmäänkin. Nimittäin näissä opuksissa annetaan varsin selkein sanankääntein ymmärtää, että laivakokeilla palvelusaika on 12 kuukautta.
Tähän mennessä oon saanu ainoastaan semmoosta tietoa, että laivakokit palvelevat 6 kuukautta ja näin lukee myös esim. jo edellä mainitussa varusmies-kirjasessakin. Mukavahan se fakta olisi saada tietoon jo näin siviilissä, vaikka kyllähän se sitte selkenee ihan varmasti. Jos vuoden laivakokki-komennus napsahtaa niin saattaa olla, että pariin otteeseen voi tulla mietittyä, että samassa ajassahan olis ainakin teoriassa voinu saavuttaa ihan aliluutnantinki natsat. No, aika kärjistetty esimerkki, mutta kyllähän se saattais jossain vaiheessa pikkasen jopa harmittaa. Eikä siis pidä ymmärtää, että mulla jotenki siipi olis maas mikäli vuotta siellä tyrkyttävät. Kaikkeen on varauduttu.




Mieliala:

=)

TSJ 13

Noniin, sen verran on vähän aikaa lähtöön, että viimeistään nyt lienee paikallaan avata inttisuunnitelmiani niistä vielä tietämättömille.

Upinniemeen Kirkkonummelle siis käy matka täältä Pohojammaalta. Miksikö Upinniemi? Olisihan niitä paikkoja toki lähempääki löytyny, mutta päällimmääsenä tarkootuksena olis päästä hyödyntämään omaa ammattia armeijassaoloajankin. Ammatti siis on ravintolakokki. Upinniemessä siihen onki oiva tilaisuus, mikäli pääsen laivakokiksi niinku täs ny on suunnitelma ollu. Tokihan ihan maavoimissakin huolto-joukkoihin olis varmasti päässy soppaa keittelemään, mutta se juttu täs onki justiin se laiva. Siellä työympäristö taas on aivan erilaanen ja täs tuloo seki puoli nähtyä. Varmasti taas yks hyvä kokemus sekin. Ehkäpä sitä tulevaisuudessa vois ihan risteelyaluksillaki työskennellä, joskin se ei enää taida olla puolustusvoimain laivojen kans yhtään vertaalukelpoonen juttu. Toivottavasti nyt siis laivaan päästään, ettei ihan mee nääkin suunnitelmat mönkään. En tosin usko, että siinä mitään ongelmaa on, sillä kuulemani mukaan ovat ihan ruoanlaitosta mitään tietämättömiäki nakittaneet kokin hommiin, kun ei ole ammattilaasiakaa löytyny.

Toisaalta sitte taas ei tuo laivakokiksi pääsy ainoa syy oo, miksi juuri Upinniemeen. Oon oikeestaan aina ollu semmoonen kaveri, että kovinkaa herkästi en massan mukana liiku. Niin en tässäkään, siinä missä muut lähtee Kajaaniin ja Keuruulle, koska "niin kaikki muutkin täältä päin", niin mun mielestä nyt vaan on mukavampi suorittaa asepalvelus sellases paikas, joka ei oo kaikille niin tavanomaanen.

AUK/RUK -mahdollisuudet myös on pikkuhiljaa vähän ruvennu täs kiinnostamaan. Toisaalta paha niistä on täs vaihees vielä mitään sanoa, kun ei oo päivääkään todellisuudessa nähny kyseesen laitoksen toimintaa. Voi olla, että moiset ajatukset hukkuu hyvinki äkkiä, tai sitte että ne vaan vahvistuu.
Mikäli laivakokiksi pääsen, niin siinä tapauksessa AUKkiin pääsy saattaa muodostua varsin hankalaksi. Käytännössä se taroittaisi ns. jälki-AUKia, ja sinne ei päässe ellei ole joku todellinen priimus. Palvelusaika myös tuossa vaihtoehdossa lipsahtaisi yli vuoden, mutta sekään ei kyllä hidastaisi menoa, aika hyvällä asenteella oon kuitenki mielestäni matkassa.

Sen verran tahtoosin vielä tähän kirjootukseen mahruttaa tekstiä, että pyytäisin aina ku käytte niin jättämään jotain kommenttia. Se nimittäin oikeesti antaa yllättävänki paljo lisämotivaatiota kirjootella tänne näitä höpinöötä. Toki ymmärrän senki, että ketä kiinnostaa tämmööstä lueskella, mutta kuitenkin. Lueskelin muute täs pari samanlaasta päiväkirjaa läpi. Täytyy sanoa, että sitä oli mukava lueskella näin tulevan varusmiehen silmin. Ehkäpä tästä joskus samanmoonen tuleville alokkaille?

TSJ 14

Huh huh! Kaks viikkoa enää lähtöön. Aika lähellä siis ollaan jo palvelukseenastumista, ei sitä oikeen ittekkään tajua, että kuinka lähellä.
Aika yleenen puheenaihe on nykyään, että monet keskeyttää varusmiespalveluksensa. Tässäpä nyt onki sitte aika asettaa hyvä veikkaus, että monenko päivän kuluttua palvelukseenastumisesta lähtee omasta tuvasta ensimmäänen kaveri kotiin. Voittajalle palkintona sitä kuuluisaa mainetta ja kunniaa! Vastaukset tonne kommentti-osioon.



Mieliala:

=)

TSJ 19

19 aamua enää! Kumma kyllä, niin mää jopa hiukan orottelen tota päivää. Mieli jo vähä tekis tosiaan harmaisiin niinku sanovat. Hiano homma, notta muille on ainaki jo huhupuheiren mukahan tullu jos jonkunnäkööstä lippulappua ja alokastiarootetta sun muuta, mutta mun postilooras ei oo vaa moisia vielä näkyny. Mutta mitäpä mää moisilla tekisinkää, ku viime vuonnaki oli kuulemma Upinniemeen (Kirkkonummi) lähtijöölle tullu alokastiarootteen mukana Kotkan kartta. Suunnistappa sillä siinä sitte perille...
Mutta mitäpä sitä tämän enämpää täs turista ku ei taaskaa mitää asiatakaa oo.


Mieliala:

=D

TSJ 22

Noniin, nyt se on totta! Tää viesti on nimittäin ensimmäänen jonka kirjootan tänne puhelimen välityksellä. Oha se ny hianoo ku ny tänne saa kirjootettua mistä tahansa puun latvasta lähestulkoon live-lähetyksenä.
Tää kieltämättä antaa uutta innostusta koko päiväkirjan kirjoottamisehen.



Mieliala:

=D

TSJ 23

Noniin, askel lähempänä ollaan taas. Ny ei kyllä oo mitää kovin järkevää sanottavaa, ei sillä notta olis ollu aiemmillakaa kerroolla. Sen verran ny kuitenki, notta netistä silmien eteen tuli tämmööne näppärähkö laskuri. Linkitystä siis kokeellaan ensimmäästä kertaa ny, saa nähärä millä lopputuloksilla. Ny muute vituttaa ensimmääse kerran tänne kirjoottaes joten:


Mieliala:


=(

TSJ 30

Kyllä! Kympit paukkuu! Kuukauren päivät siviilissä ja sitte sitä mennähän kohti etelää. Kaippa tähänki siis vois jo toreta sen tutuksi käyneen fraasin: KOHTA MENNÄÄN! Nii joo, nyt on vähä ikäviäki uutisia. Elikkä en onnistunu tänne puhelimen välityksellä viestiä laittamaan, joten uusia kirjootuksia joutuu sitte orottelemahan aina sen viikon-pari minkä kyseeses laitokses kiinni oon. Toiveis olis ollu notta tuntemukset olis saanu välitettyä vaikka mistä kannon nokasta, mutta ei väkisin. Pöh.

Tässäpä viälä vähä faktaa:

Siviilipäiviä: 30
Siviilitunteja: 720
Siviiliminuutteja: 43 200
Siviilisekunteja: 2 592 000


Mieliala:

=)

TSJ 34

Nonii, ny son sitte kaikki valamistujaashömpötykset saatu raivattua alta pois ja ny moon sitte iha oikia kokki! Kute otsikostaki näkyy, nii 34 aamua o jäläjellä ja sitte sitä mennähä. Toi 34 o pyhitetty iha vaa lomaalulle. Töihi ei ollu oikee kukaa innokas ottamaha juuriki armeijaha lährön takia. Eipä siinä, hyvähä son ottaa levon kannalta enne ku sinne lähtöö. Keskiviikkona olis joku reserviupseerien infotilaasuus armeijaha heinäkuus lähteville. Vähä luulen nottei siälä mitää kovin tärkiää asiata oo, mutta vois kai siällä piruuttaa pistäytyä, saapaha ainaki sumpit. Nonii, Stanley Cupin alakuhu enää pari tunteroosta, joten KOHTA MENNÄÄN!

P.S Löysin tualta semmoose kivan asetuksen liittye noihi kommenttie jättöhö. Ny siis kommentteja voi jättää ihan kaikki, ei tarvitte rekisteröötyä!



Mieliala:

=D

TSJ 43

Siviiliaamut vähenöö kovaa vauhtia ja tänää noita leppoosia aamuja onki jäljellä enää 43 kappaletta.
7.7 siis matka käy Suomenlahden Meripuolustusalueelle, Upinniemeen.
Inttipäiväkirjoja näkyy olevan useilla yhä enenevissä määrin, joten päätinpä mäki kokeilla tämmöstä. Tarkotus siis kirjata jokaselta armeijassa vietetyltä päivältä vähä päivän tapahtumia. Näin siviilissä ollessa kirjotusväli lienee kuitenki vielä vähäsen harvempi. Lisäksi tuli täs sellanen idea mieleen, että jokasen kirjotuksen perään merkitten päivän mielialani. Voi nimittäin olla, että tuolla palveluksessa ollessa ne heittelevät joinain päivinä. Olen päättänyt käyttää moisessa mielialakirjailussa seuraavia merkkejä:

=D = Erinomaanen
=) = Hyvä
=| = Paskahko
=( = Paska
=.( = Helvetillinen


Noniin, tässä oli nyt ensimmäinen kirjotus tänne.
Loppuun vielä se lupaamani mielialatsydeemi:

=)