Hyvää uutta vuotta!

On tullut aika toivotella hyvät uudet vuodet kaikille lukijoille!
Maanantaina päästiin jälleen kerran hyppimään mereen. Itse kun en jaksa koskaan laittaa pelastuspuvun alle mitään lämmikettä kuten muut, niin voin todeta merivedenkin kylmenneen sitten viime kerrasta. No, tulipa siinä tehtyä taas semmonen 1500€ hyppy. Eräillä yrityksillä moinen veteen hyppiminen nimittäin tuon verran kustantaa.
Tällä viikolla ei oo päässy ruokaa laittelemaan laivalla ollenkaan, sillä joulun välipäivien ansiosta ei oo oikeen saatu ruokaa. Tästä syystä kokit onki saanu pientä lomaa ruoanlaittohommista ja ruokailut on hoidettu muonituskeskuskuksessa. Hieno taas nähdä kuinka meitä kokkeja arvostetaan mukesin paskan jälkeen enemmän.

Nyt tässä on tullut puolisen vuotta matkustettua väliä Helsinki - Seinäjoki ja todettu on, että kyllä noista yleisistä kulkuneuvoista monenmoista hiihtäjää löytyy. Tässä uuden vuoden kunniaksi lista matkustajatyypeistä:


Muistelijat

Tämä matkustajatyyppi lukeutuu kahteen alalajiin: päihtyneisiin ja selväpäisiin.
Omaa varusmiespalvelusta muistelevat ihmiset heittävät välillä sellaista juttua, että niitä nyt ei vaan yksinkertaisesti kukaan usko. No, ihan totisella naamallahan ne täytyy aina vastaanottaa. Joskus toki joukkoon eksyy joku ihan vakavasti otettavakin henkilö, joiden juttuja kuuntelee ihan mielellään. Tämä matkustajatyyppi tarjoaa mielellään oluen sotilaspukuiselle henkilölle.

Kyselijät

Tämän matkustajatyypin edustajana on usein joko päihtynyt tai iäkäs henkilö. Kyselijän kysymykset ovat yleensä erittäin tyhmiä. Tästä hyvänä esimerkkinä tänään kysytty kysymys "missä suunnassa on tupakkakoppi?". Mainittakoon, että tilanteessa kyselijänä toimi henkilö, joka istui ihan ensimmäisessä penkissä mitä junan veturin jälkeen löytyy, eli toiseen suuntaan ei mennyt edes ovea. Niin, missäköhän suunnassa se tupakkakoppi sitten mahtoikaan olla? Enpä tiedä.

Kaikkien alojen asiantuntijat

Äärimmäisen rasittava matkustajatyyppi, joka luulee ihan oikeasti tietävänsä jokaisesta asiasta aivan kaiken. Kaikkien alojen asiantuntija ei häpeä myöskään kertoa tätä "tietoaan" eteenpäin. Tykkää ottaa voimakkaasti kantaa ajankohtaisiin asioihin, joissa toki tietää kuinka niissä pitäisi toimia.
Jostain syystä itse vedän näitä puoleeni erityisen paljon.

Tuimailmeinen hissukka

Jostain syystä juna kuin juna sisältää yleensä henkilöitä, joiden katse voisi vaikka tappaa. En tiedä, onko tämä heidän kohdaltaan tarkoituksellista, mutta koskaan he eivät ainakaan suutansa avaa jostain valittaakseen.

Harmiton matkustaja
Tämä tyyppi matkustaa matkansa ja poistuu junasta kun matka on päättynyt. Varsin harmiton veikko.

Odottaja

Odottajat menevät ovelle odottamaan päätepysäkillensä saapumista tyyliin kun on lähdetty sieltä mistä he saapuivat. Sama ilmiö nähtävissä hyvinkin voimakkaasti mm. risteily-aluksilla etenkin Helsinki - Tallinna välillä. Muuten harmiton, mutta tapana on tukkia kulkuväylät.

Lapsi

Osaa olla erittäin rasittava. Pienimmät rasittavat kovaäänisellä itkullaan. Hieman varttuneemmat juoksevat edes takasi käytäviä. Varsinki kakskerroksiset junanavaunut kiehtovat heitä.

Kerro omasi

Kerro ihmeessä omat kokemuksesi matkustajatyypeistä kommentti-kenttään, mikäli tästä jäi mielestäsi joku uupumaan. Otan ne mielelläni vastaan.



Vielä kerran, hyvää uutta vuotta!
Mieliala:


=)

Näin se hurahti 9 päivää

Siinäpä se hurahti 9 päivän loma silmänräpäyksessä ja kuinka ollakaan nyt ei juurikaan kiinnostaisi palata takasi. No, pääseehän sieltä lomalle taas keskiviikkona, mutta silloinkin on palattava jo torstaina. Nämä tälläiset runkkuvelvit ei oikeen jaksaasi innostaa aina kun lomasta menee matkustamiseen kuitenki yhteensä se reipas 11 tuntia.
No, otetaan se mitä saadaan.


Mieliala:

=|

TJ 100

Se on aatonaatto nyt, vielä olis sata aamua varusmiespalvelusta jäljellä. Ei kuulosta enää mitenkään hirveen pitkältä ajalta ei, vaikka onhan tuokin toki reilu kolme kuukautta vielä. 63% jo suoritettu, eli tukevasti voiton puolella ollaan!
Hyvät joulut kaikille!


Mieliala: =)

Kun joulu on

Näin sitä ollaan joululomalla. Paluu palvelukseen vasta 28. päivä.
Kuluneella viikolla varmistui myös loput kiinnioloviikonloput ja niitäpä on enää kolme (3!)kappaletta jäljellä tässä reilussa kolmessa kuukaudessa. Ei pöllömmin!
Tähän kun lisätään vielä 8 jäljellä olevaa HL-päivää, niin varsinaisia päiviä palveluksessa vietettäviä päiviä on jäljellä enää vähän reilu 60! 103 päivää oon kuitenkin vielä virallisesti varusmies.
Siinäpä noi tärkeät lukemat tältä erää. Muuta kerrottavaa ei nyt ole, joten heissulivei!


Mieliala:


=D

Viikko takana

Näin se on taas yksi viikko palveltu isänmaata. Viikonloppu sujui tutusti syödessä, nukkuessa ja kahvia juodessa.
Tänään katottiin illalla Ruotsi - Suomi salibandyfinaali ja kyllä siinä vain niin kävi että länsinaapuri koki ensimmäisen tappionsa ikinä mm-historiassa ja kultaiset mitalit roikkuu nyt suomalaisten kaulassa.
Nyt on enää 109 aamua jäljellä, eli kympitkin mahtuu jo kahden käden sormiin.
Ehkä tää sittenki loppuu joskus.

Mieliala:

=)

Ampuminen peruuntui

Empäs sitten päässytkään tänään ammuskelemaan, vaan jäin laivalle tekemään herroille ruokaa. Eipä siinä, ei nyt hirveesti harmita ettei tarvinnu vesisateeseen lähteä, eikä maastolounasta nauttia. Panostin sitte ruokaan vähän paremmin
ja tein alkuruoat ja kaikki. Menu oli seuraava:

Kesäkurpitsakeittoa

Possupataa

Kääretorttua & kahvia




Mieliala:

=)

Pimpelipom, loma päättyy

Jälleen kerran: Lomat on lusittu ja paluu varuskuntaan koittaa.
Ens viikolla ohjelmassa on vaihteeksi laivanjättöharjotus, eli pelastuspuku päällä päästään hyppäämään mereen. Tällä kertaa kokeillaan raskasta pelastuspukua normaalin sijaan. Raskaassa puvussa on ilmeisesti lähinnä se ero, että siinä ei kastu edes kämmenet, vaan puvun kämmenosa on myös vedenpitävää. Ilmeisesti raskas puku myös kelluttaa jonkunverran enemmän.
Keskiviikkona päästään myös pitkästäaikaa ampumaan. Ohjelmassa on ammunnat Rk3 ja Rk7. Mikäli P-kaudelta muistan, niin kolmonen on ihan normaali makuuammunta, jossa ammutaan kymmenen laukausta 150 metristä. Seiska taisi taas olla 50 metristä polvi/pystyammunta niin ikään kymmenen kutia. Voin vain kuvitella minkälainen odotus on jälleen edessä kun käydään kuittaamassa ensin aseet (joita meillä ei siis todellakaan ole itsellä enää) ja sen jälkeen vielä palautetaan ne.
Muuta mainitsemisen arvoista en sitten viikko-ohjelmasta tällä erää muistakaan.

Joulukin se tekee kovasti tuloaan ja seuraavan kerran ku lomille tuun niin joulupukin saapuminen onkin jo hyvin lähellä. Tuolloin onkin tiedossa hieman pidempi lomaputki. Perjantaina 19. päivä olis tarkotus päästä lomalle ja sitten maanantaille ja tiistaille käyttää kuntoisuuslomat ja keskiviikkona sitten alkaakin jo juhlaloma joka loppuu sunnuntaina 28. päivä. Tämän jälkeen palaan Upinniemeen pariksi päiväksi tullakseni uudeksi vuodeksi lomalle ja lähtiäkseni takaisin jo seuraavana päivänä.
Sen jälkeen onkin pitkälti puoli vuotta jo vietelty sotilaselämää ja loppua ei näy. Tässä vaiheessa sitä vaan käy mielessä, että miksi en vaan menny sinne Keuruulle jonne ne eka mut passitti. Siinä tapauksessa päivät pulustusvoimissa rupeis jo käymään hyvinkin vähiin. No, ehkäpä näin on parempi. TJ 116.


Mieliala: =)

Loma jälleen edessä

Niin se on taas lähes viikko vierähtäny ja perin laiskasti on tänne tullu taas kirjoteltua.
Ainakaan tällä viikolla ei päästy toteuttamaan huhuttua pelastuslautassa nukkumista joka itseäni vähän harmitti, tosin muita ei niinkään. Olishan se ollu mielenkiintosta seki kokea.
Ens viikolla kosketaan pitkästä aikaa aseisiin ja lähetään ammuskelemaan.
Huomenna jälleen lomille, joten itsenäisyyspäivä vietetään kotioloissa.

Mieliala:

=)